en pelkää raketteja ja paukuttelua...

...mutta meidän Mimi pelkää.

isäntä unohti kytkeä itsensä

Huomasin tänään, kun palattiin isännän ulkoilutuksesta, että se unohti kytkeä itsensä. Mulla ei ollut lenkillä hihnaa, eikä edes pantaa! No, käytiin onneksi ihan tuossa lähellä ja vastaan ei tullut ketään, jota isäntä pelkäsi niin paljon, että hänen olisi tarvinnut kytkeytyä.

Jouluna aika mukavaa

Kaikki paikalla- se on ok. Ihme homma, kun valvovat niin myöhään. Ruokaa laitetaan koko ajan, se on mukavaa seurattavaa. Sain muuten monta lahjapakettia ja ne oli helppo löytää hajun perusteella. Ihmiset saivat lahjaksi semmoisen sähköiskupelin, josta lähtee ärsyttävä ääni. En tykkää ollenkaan, kun pelaavat sitä. Ovat vielä pelaajatkin hermostuneita. Mikä järki siinä pelissä on?

taas näitä kakkajuttuja...

...löytyy takapihalta, koska lumi on sulanut, nimittäin herkullisia pupun papanoita. Naapurin takapihalla oli muuten pupu, mutta isäntä ei päästänyt mua juoksemaan kilpaa sen kanssa.

vielä on lunta jäljellä

Koulun urheilukentän reunamilta löytyi sen verran lunta, että isäntä saattoi heitellä lumipalloja noudettavaksi. Olis saanut heitellä kauemmin.

söin muroja

Tänään päivällä tutkin komeroita. Löysin muroja. Kyllähän niitäkin voi syödä. Isäntäväki pahastui.

kiduttivat taas

Leikkasivat etutassuista karvoja. Siellä anturoiden välissä, karvojen sisällä, oli kaikenlaista. Tikkua ja ruohoa. Yritin ensin itse hoitaa, mutta en onnistunut. Joutuivat muuten kantamaan minut kodinhoitohuoneeseen, koska en halunnut. Kantoivat siten, että tassuista roikottivat, selkä alaspäin.

raukka luulee

Isäntä leikki piilosilla oloa metsässä. Se raukka luulee, että voi mennä minua piiloon! Oikeasti tiedän aina missä isäntäväki menee. Ne eivät aina tiedä, missä minä olen.

olen nauttinut...

• lumipallokelistä
• roskiksen sisällöstä
• pöydälle jätetyistä leivistä

Näistä kahdesta viimeisestä harrastuksesta joudun ehkä luopumaan.

Kauko-ohjattava uros?

Aamulla, kun isäntä heitteli mulle pyynnöstäni keppiä (lumesta ei saanut palloja) paikalle ilmestyi yllättäen komea uros, joka yritti lähennellä vaikka en sitä edes tuntenut! Se oli semmoinen pystykorvainen metsästyskoira, jolla oli semmoinen GPS-panta kaulassa (ja jotku suojaliivit päällä). Uroksen kiinnostus lopahti kun esittelin sille purukalustoni niistä lähtevän terävän naksahtelun kera. Sinne se metsään hävisi. Oliskohan se ollut eksyksissä? Jospa sillä sen vuoksi olikin se GPS-panta,että se löytyy? Tai sitten sekin etsi pupun papanoita. Niitä nimittäin löytyi metsästä.

vettä sataa, lumi lähti

Niinpä ne ei lähde mun kanssa metsään. Voisi sinne silti mennä.

Mukavaa...nyt on taas lunta!

Voi että on mukavaa, kun on lunta taas! Ja ne heittelevät mulle lumipalloja! Sisälle ei viitsisi edes tulla. Paitsi syömään.

vihdoin pääsin metsään

Tänään vein isännän ulkoilemaan metsään. Siellä oli tosiaan märkää. Mutta silti mukavaa. Kotiin tullessa sain syötyä takapihalta vain muutaman pupun papanan, ennen kuin isäntä huomasi. Vaikka yritin mennä salaa. Olin sitten kuulemma niin sotkussa, että minut pestiin yltä päältä. Siitä en tykkää, vaikka olenkin vesikoira.

mielenkiintoinen juttu

Tänään oli tosi mielenkiintoinen juttu ojassa. Siinä pyöri semmoinen epäilyttävä 'jokin'. Sitä piti lähestyä varoen. En saanut selvää, mikä se oli. Lopulta teki mieli mennä veteen tutkimaan. Isäntä sanoi, että se on vaan joku pahvi, joka kelluu akanvirrassa. En uskonut. Ensin. Mutta kyllä se pahvi oli. Silti minusta on parempi olla varuillaan, jos olis ollut vaikka joku vaarallinen.

metsässä ja pellolla

Tänään oltiin pitkästä aikaa metsässä ja pellolla. Maa oli aamulla kuurassa ja ojat sekä rapakot jäässä. Auringon paisteen lämpö sai maan höyryämään. Pelto-ojissa jää rasahteli ja naksui. Se oli mielenkiintoista. Puutarhatöihin osallistumiseni meinasi estyä, kun isäntä ja emäntä huomasivat, että söin pupun papanoita. Panivat terassille portin taakse joksikin aikaa. Pääsin onneksi jatkamaan maan tonkimista.

heinää voi vielä syödä

Eilen oli vähän yököttävä olo. (Taisin syödä liika takapihalla olevia pupun papanoita.) Heinien syöminen auttoi. Niitä onneksi vielä on. Tänään tosin meinas olla ongelmia. Tuli heinäpaalia peräpäästä.

missä vaan on

Tarkemmin kun miettii, niin on mukava torkkua missä vaan: lattialla, matolla, sängyssä, sängyn alla, portailla, oven edessä, pihalla, auringon paisteessa, varjossa, nojatuolissa, pöydän alla (pöydällä ei kuulemma saa). Kuva on otettu salaa...

sohvalla on mukavaa

Näin illalla on tärkeää saada torkkua ennen varsinaisia yöunia. Useimmiten torkun siellä, missä muukin lauma on. Esimerkiksi sohvalla on mukavaa.

Kuuri on loppunut!

Sehän olikin niin, että lääkettä ei tarvitse enää laittaa korviin! Kuuri loppunut! Jes! Kyllä mulla silti vielä epäilyttää ja pelottaa välillä, kun tulkitsen merkeistä, että ne laittavat sitä. Ulkoilu on edelleenkin ollut taajamapainotteista. Metsässä on kuulemma märkää ja koirasta tulee siellä sotkuinen? Mitä se haittaa? Toisaalta kyllä mää aamulla kävin isännän ja Mimin kanssa pikkasen tuossa peltotiellä.

ne ei muista?

Ne eivät ole muistaneet laittaa Ainetta korvaan? Ei eilen...eikä vielä tänään. Vai voiko olla totta, että hoito on loppunut!

Kävelylenkkejä

Viime päivinä on tehty aika pitkiä kävelylenkkejä. Useimmiten tosin on menty pitkin maanteitä ja kevyen liikenteen väyliä. Joskus sentään on käyty metsässä. Perjantaina oli tosi mukava iltalenkki Sääksin maisemissa (kuva sieltä, Hyvinkään surffaajien paikasta, isäntä mutisi jotakin, että purjelautailu on mukavaa...). Viikonloppuna sain pitkästä aikaa oleilla pihapiirissä omissa oloissani. Tai ainakin melkein. Isäntä pääsi yllättämään muutaman kerran, kun nautin nurmikolla olevia luonnon antimia - pupun papanoita. Korviin on tungettu edelleen sitä Ainetta. Nytkin odottelen hiukan peloissani. Loppuis jo tämä piina.

En tiedä kannattiko

Jättivät komeron oven auki. Komerossa on roskis ja muuta mielenkiintoista. Pengoin roskiksen. Söin tähteitä. Söin muutakin. Tuli kyllä huono olo. Ja oksennus. Monesti. Iltalenkillä tuli voimakkaan hajuisia kaasuja peräpäästä. Ja muutakin. Monesti. Kannattiko? Ehkä.

Korvapesu

Oltiin isännän kanssa pitkästä aikaa oikein kunnolla metsässä ja pelloilla. Pelloilla tosiaan pystyy nyt kulkemaan, kun on kuulemma sato korjattu.

Kun ne laittaa sitä ainetta korviin aamuin illoin, on korvien seutuville tullut sotkua. Ajattelin vähän että peitän sen aineen hajun, kun löysin sontakasan metsästä. Toisen korvan ehdin puhdistaa, mutta isäntä veti jostakin syystä herneen nenään, eikä antanut puhdistaa toista korvaa? Ihme äijä!

Vielä on muuten saatavilla heinää syötäväksi. Tosin se ei ole niin hyvää kuin alkukesästä. Isännän mielestä oli mukavan värikkäät maisemat maastossa tänään.

Onhan meillä Mimi myös

Onhan meidän perheessä toinenkin koira. Rodultaan se on kuulemma maltankoira ja sen nimi on Mimi. Vaikka se ei siltä näytä, niin kyllä minä Mimistä tykkään. Ja vähän katson se perään. Se kun on niin pienikin. Vaikka sillä on iso ääni.

Joskus se luulee olevansa pomo väärässä kohtaa...silloin laitan asiat järjestykseen vähän pelottelemella sitä.

Niinä hetkinä, kun lauman ihmisjäsenet ovat poissa, on ihan kiva että on kaveri torkkumassa lähettyvillä. Mimi on aika hyvä vahtikoira, se hälyttää useimmiten ennen minua. Kuvassa olemme ulkoilemassa Mimin kaa.

Jälkitarkastus - vielä kaksi viikkoa tippoja

Käytiin eilen jälkitarkastuksessa. En olisi halunnut mennä ovesta sisään. Tuulikaapin vaaka näytti 17,35 kg. Tuulikaapissa alkoi tärinä ja häntä meni koipien väliin. Ilmoittautumisen jälkeen alkoi pelottava odottelu. Sitten piti mennä tutkimushuoneeseen. En olisi halunnut. Isäntä nosti minut pöydälle. Sitten katsottiin korviini. Eivät aristaneet onneksi yhtä pahasti kuin pari viikkoa sitten. Oli kuulemma vielä tulehdusta molemmissa korvissa. TIPPOJA LAITETAAN VIELÄ KAKSI VIIKKOA! Hitsit! Onneksi mun ei kuulemma tarvi sitten enää mennä jälkitarkastukseen, jos kaikki menee hyvin.

ne muistaa tipat viikonloppunakin

Tippoja laitetaan korviin edelleen. Eikä se vieläkään ole mikään mukava juttu. Se on hyvä, että pelloilta on vilja puitu, joten sillä voi laukata!

loppuis jo tämä piina

Vaikka menen mihin piiloon, ne löytävät minut. Ja laittavat ainetta korvaan. Onneksi vasen korva alkaa parantua.

Onneksi Mummo tuli kaveriksi

Mummo tuli kylään viikolla. Ei me Mummon kanssa hirveesti mitään erityistä harrasteta. Mutta Mummo vaan on Mukava.

Pitää pelätä aamuin illoin

Pelkään aina aamulla sekä illalla, kunnes ne tunkee korviin Sitä Ainetta. Ja niin ne tosiaan tekevät. Vasen korva on ollut erityisen arka, joten yritän toimia siten, että eivät sinne laittaisi. Laittavat silti.

Eläinlääkärissä

Niinhän siinä kävi. Isäntä vei minut eläinlääkäriin. Tuulikaapissa hän käski mennä vaa'an kautta. Jotakin 17 kiloa kuulemma näytti, mitä sitten tarkoittaakin? Sitten sinne odotushuoneeseen. Aloin tärisemään. Pelotti.

Pitkän tärinän jälkeen minua kutsuttiin tutkimushuoneeseen. Pelotti vielä enemmän. Mentiin isännän kanssa huoneeseen. Lyhyen keskustelun jälkeen isäntä nosti minut pöydälle. Lääkäri aikoi tutkia korviani. Huoneeseen tuli avuksi vielä yksi ihminen, joka piteli isännän kanssa minua paikoillaan, kun eläinlääkäri työnsi toiseen korvaani jonkin esineen. Ai niin, ne laittoi vielä kuonokopan! Siellä korvassa kuulemma oli punoitusta ja jotakin 'eritettä'. Sitten tutkittiin toinen korva. Sielläkin oli vikaa! Eikä tässä kaikki. Ne nyppi karvoja pois korvastani! Se sinällään ei tuntunut yhtä kamalalta kuin se tutkiminen.

Vihdoin minulta otettiin se kuonokoppa pois ja pääsin lattialle. Ja pois siitä kidutuskammiosta. Jostakin syystä meidän piti jäädä vielä odotushuoneeseen, vaikka olisin halunnut mennä ulos. Sitten meille kerrotiin, että minulla on jokin 'hiivatulehdus' korvissa. Määrättiin laitettavaksi tippoja korviin kahden viikon ajan! Yhdesti ne jo laitto.

Nyt alkoi huonot ajat.

Korvaa kutittaa?

Viime yönä alkoi kutittamaan korvaa. Ei auta vaikka ravistelen päätäni. Pelottaa vähän, jos ne alkaa taas tunkemaan korvaan Sitä Ainetta.

Koiraharrastus on tärkein

Tietokoneen naputtelu ja tuijottelu, nikkarointi, taloustyöt, shoppailu, työ, koulu, salibandy, surffaus, tanssi, mopon rassaus,ompeleminen, telkkarin töllääminen...jne...Sanoisin että isäntäväki tekee paljon kaikkea turhaa. Olisivat enemmän koiriensa kanssa! Eteenkin minun. Ja mieluusti vaikka metsässä.

Tänään ulkoilin metsässä

Kävin tänään pariin otteeseen metsässä. Aika lyhkäisiä molemmat lenkit. Isäntäväki saisi olla reippaampi.

Hirvee

Käytiin metsässä vaikka on satanut. Vaihteeksi maistelin hirven papanoita. Kyllä niitäkin näköjään voi syödä.

Vadelmia löytyy, kun on Lagoton taidot!

Olen tosiaan aika haka löytämään vadelmia, vaikka itse sanonkin. Sitä paitsi Äiti voi vahvistaa. Eilen löysin myös lantakasan, jossa ehdin hiukan hieroutua...

Vadelmia taas, nam!

Löysin tänäänkin vadelmia. Söin alaoksilta. Äiti söi yläoksilta.

Vadelmia

Kävin syömässä vadelmia. Äiti oli kaverina.

Paljo nautoja

Ulkoilutin isäntää eilen illalla tienpientareella, koska se ei suostunut lähtemään märkään metsään, vaikka mun turkki on kynitty ja tassuissakin on niin vähän karvoja, että niiden huuhtelu kävisi helposti... No, joka tapauksessa siinä tien poskessa pellolla oli tosi paljo nautoja... ja tiellä kulki paljon autoja, heh. Ihan oikeasti. Niitä lehmiä oli vaikka kuinka paljon ja ne tuli siihen viereen tölläämään. Vähän mun piti suojella isäntää, jos vaikka olisivat tulleet liian lähelle. Ei mulla itellä niinku oikeasti pelottanut... Niitä autoja tuli tosiaan paljon vastaan ja isäntä meinas että mun olisi pitänyt kulkea pientareen vieressä heinikossa. Ja itte käveli soralla ja asfaltin reunassa! Niinpä vähän kiilasin, vedin hihna kireellä ja silleen. Kun sitten oltiin menty tovin matkaa, tultiin paikkaan missä oli kaksi tosi epäilyttävän näköistä tummaa hevosta hämärällä niityllä. Piti taas olla tarkkana! Isäntä varmaan on tosi ylpeä, kun minä osaan huomioda kaikki tuommoiset epäilyttävät eläimet ja asiat! Vielä mentiin jonkin matkaa ja vastaan tuli yllätys, Äitihän se sieltä ajeli! Oli tulossa töistä. Otti meidät kyytiin. Kotimatka oli lämminhenkinen, eikä vähiten siksi, että Äiti pitää lämmityslaitetta päällä kesälläkin! Tuli kuuma. Niinpä päätin ruveta haisemaan, kuten silloin tällöin auton kyydissä. Pihaan päästyämme kiirehdin tarkistamaan, löytyisikö vielä karviaisia.

Kidutus ohi

Trimmaus
Saivat leikattua enimmät karvat pois. Vaikka vastustin loppuun asti. Isäntä kehui että osaan vastustella hyvin ja väsymättä. Mun mielestä Äiti jaksoi trimmata liian hyvin.

Vitamiinit
Isäntä unohti laittaa koiraverkot marjapensaisiin. Joten söin marjat. Karviaiset olivat parhaita. Olen löytänyt myös metsästä vadelmia ja metsämansikoita. Harmi kun isäntäväki pyrkii samoille apajoille. Onneksi eivät kuitenkaan syö mun heiniä.

Kuvassa on trimmaus vielä hiukan kesken (villasukat tassuissa...) ja hiukan vielä karviaisiakin jäljellä.

Taas ne trimmaa mua

Ne aloittivat sen taas. Harmi.

Kuvateksti: Olen juuri nähnyt Äidin pinkin tuulipuvun ja tajunnut asian.

Ei ois pitäny syödä niitä pottuja

Yöllä tuli huono olo. Kun en päässyt ulos, niin oksensin sisälle. Tuli potut ulos.

Perunoita

Olen löytänyt kasvimaan takaa paikan, jonne isäntä on heitellyt perunan varsia, joissa on mukana myös pieniä perunoita. Ne perunat maistuvat hyvälle sellaisenaan. En kuulemma saisi syödä niitä, koska mulla oli pienenä usein korvatulehduksia, joiden syyksi epäiltiin ruokaperäistä allergiaa? Tuota juttua en voi mitenkään ymmärtää joten syön silti.

Sorsia

Olin tänään isäntäväen kanssa uimassa. Järvessä oli sorsia. Ja ne olivat todella kiinnostavia! Yritin saada niitä uimalla kiinni. Sen seurauksena jouduinkin sitten uimaan kytkettynä... Sitten kun lähdettiin veneellä soutamaan, niin halusin koko ajan hypätä veneestä, mutta eiväthän ne antaneet. Eipä me sitten pitkästi soudettukaan, koska sapersin kuulemma niin paljon. No, isännän mieliksi hain sitten soutelun jälkeen keppiä vedestä. Isäntä näköjään osaa itsekin noutaa aika hyvin.

Uimassa

Tänään kävin Luukissa uimassa. Hauklammessa. Oli mukavaa. Kuulemma turkki puhdistui.

Taas Kissa samassa paikassa! Vatsavaivoja.

Toinen Kissa - Eilen illalla oli kissa samassa paikassa kuin edellisenäkin päivänä! Toinen Kissa! Tämä oli Mestaripiiloutuja. Hävisi kuin tuhka tuuleen.

Vatsavaivoja - Mulla oli viime yönä vatsavaivoja. Niitä on aina joskus. Kuljeskelen häntä koipien välissä pitkin taloa ja läähätän. Isäntä kävi (Äidin kehotuksesta) kanssani lenkillä aamuyöstä. Ihmisnuorisoa oli liikenteessä vaikka kello oli jo neljä? Lenkillä oli mukavaa, eikä vaivoista tietoakaan. Tosin vaiva tuli takaisin heti sisällä. Niinpä yritin pitää isäntäväkeä hereillä aukomalla ja kolistelemalla ovia ja tassulla sänkyä kopauttamalla. Isäntä sulki minut lopulta kodinhoitohuoneeseen, jolloin tajusin rauhoittua. Aamuruokakaan ei oikein maistunut, mutta söinhän minä silti. Nyt on mukavampi makoilla ulkona varjossa kuin sisällä. Jotenkin ulkoilma helpottaa oloa.

Piilosilla - yllätys!

Eilen illalla iltalenkillä isäntä ja emäntä menivät muka piiloon. Sanon muka, koska aina heidät löytää helposti, koska haisevat niin vahvasti. No, mukavaan paikkaan menivätkin. Nimittäin piilopaikan vieressä olikin kissa piilossa! Harmikseni se meni puuhun välittömästi eikä halunnut jäädä leikkimään kanssani. Itse en vielä ole niin taitava kiipeilijä, että puuhun pääsisin.

Koiraverkko

Harmi kun isäntä huomasi, kun hiukan maistelin viinimarjoja pensaasta. Uhkasi laittaa koiraverkot marjapensaisiin, vaikka marjat ovat vielä raakoja. Onneksi isäntä on hidas toimissaan, joten ei ne verkot vielä päiväkausiin tule.

Pappa lähti - kuka nyt antaa herkkuja?

Rippijuhlissa olikin paljon vieraita. Ja tilaisuuksia saada herkkuja. Papan vieressä oli parhaat paikat juhlien aikaan. Mummi ja Pappa jäivät vielä juhlien jälkeenkin. Lähtivät aamulla. Harmi...talonväki ei älyä antaa herkkuja salaa pöydän alle...

Mummo lähti jo pari päivää sitten. Mummo on mukava, kun muisti tarjota ruokaakin.

Eivät ehdi olemaan

Isäntä maalaa taloa aina vaan. Ja sitten ne valmistelevat kuulemma jotakin rippijuhlaa, Äiti lähinnä, näemmä. Ja Mummo. Eivät ehdi olemaan Koiran kanssa riittävästi ulkona. Tai olenhan minä isännän kanssa maalannut taloa ja yritin auttaakin asiassa kerran, ottamalla maalipensseliä pois muovipussista. Isäntä kertoi että onneksi en ehtinyt, koska pensseli oli tuoreessa maalissa ja muovipussissa sen vuoksi, että se ei kuivaisi...oli kuulemma lähellä että Lagoton naama olisi saanut vihreää sävytystä... Onneksi Mummo on edelleen kylässä. Meistä on toisillemme seuraa.

Mummo tuli kylään!

Tänään on ilon päivä. Mummo tuli kylään!

Viestintää

Metsässä on kuulemma märkää. Siispä joudun ulkoilemaan kadunvarsilla. Toisaalta nuo kadunvarsipaikat onkin jäänyt merkkaamatta, joten merkkailen niitä nyt. Muut ovat jättäneet ihan mielenkiintoisia viestejä.

Kyllä ukkosellakin pitää syödä

Vaikka ukkonen hiukan hämmentääkin, kyllä minulle tietysti ruoka maistuu.

Ukonilma - koiran paikka on sängyn alla

Tänään on ollut ukkosta pitkin päivää. Olen sitä mieltä että koiran kuuluu olla sängyn alla ukkosella. Ja siellä olen ollutkin.

Lagotto on vesikoira

Oltiin Juhannuksen aika meren rannalla, Kalajoella. Pääsin pitkästä aikaa oikein kunnolla noutamaan keppiä vedestä. Ja kaivamaan hiekkaa. Oli mukavaa. Semmoinenkin havainto tuli että isäntä pääsee minua paljon nopeammin etenemään vedessä, jos sen jalat yltävät pohjaan ja mun tassut eivät. Silloin tulee vähän hätä. Uimisen jälkeen oli aina hiukan kylmä.

Ruoka vaiko uni?

Näin isäntäperheen loma-aikana on aamuruoka myöhemmin kuin yleensä. Toisaalta saapahan nukkua pidempään. Parasta tietysti olisi syödä aamulla aikaisin ja sitten nukkua pitkään?

Manikyyri

Tänään ne leikkasivat kynnet. Siitä hommasta en tykkää. Muutoin oli aika mukava päivä. Makoilin pihalla, kunnes alkoi sataa, jolloin siirryin makoilemaan sisälle. Vaikka isäntä on lomalla, siitä ei juuri ole iloa, koska se aina vaan maalaa taloa...tai olihan siitä iloa, kun se 'lomapäivän kunniaksi' otti päiväunet, jolloin otin osaa ko. harrastukseen torkkumalla samalla sohvalla. PS Kuvassa siistitään tassujen karvoja

Tuulen tuoma viesti

Jokin mielenkiintoinen tuoksu...hmmm...ei saa selvää?

Kissan kanssa hippasilla

Eilen löysin kissan pihaltamme. Sen kanssa oli kiva juosta kilpaa, mutta se alkoikin leikkiä piilosilla oloa, enkä löytänyt sitä. Mutta, totta vie, se oli jännää!

Piehtarointia

On mukavaa piehtaroida. Esimerkiksi kotipihalta löytyy mukavan karkeaa ja pölyistä hiekkaa, jossa piehtaroida. Papan mökiltä, Perniössä, löytyi komposti, jossa piehtaroiminen oli todella mielyttävää. Veti vertoja, joskus pellolta löytämäni, lantakasan kanssa!

Kyllä se orava on!

Tänään kun oltiin (aivan liian lyhyellä) reviirini tarkistuskäynnillä havaitsin oravan puussa. Tarkasti en sitä nähnyt, mutta siellä se oli! Viime aikoina on ollut tylsää, koska isäntäväki on keskittynyt talon maalaamiseen. Vaikka saman ajan voisi käyttää järkevämpäänkin tekemiseen, esimerkiksi koirien ulkoiluttamiseen - ja uittamiseen.

Laidunkausi alkanut

Ruoho on ollut syömäkelpoista jo tovin aikaa. Ai että tekee hyvää, kun välillä saa syödä ruohoa oikein kunnolla. Ne pitkät litteät heinät ovat parhaita.

Oma lauma löytyi!

Pari päivää sitten lähdin isännän kanssa autoajelulle. En oikein ymmärtänyt minne oltiin menossa. Lopulta saavuttiin aika mielenkiintoiseen paikkaan. Nimittäin parkkipaikan vieressä oli hevosen lantakikkareita (joita tosin en päässyt edes salaa syömään, koska jouduin olemaan hihnassa). Lisäksi paikka oli merkattu hyvin monen koiran toimesta. Parkkipaikan vieressä oli laaja nurmialue, jossa oli paljon koiria ja ihmisiä. Isäntä puhui jostakin vinttikoirakeskuksesta, koiranäyttelystä, lagotoista ja verikokeesta. Verikokeesta! Eläinlääkäri? No, siinä odoteltiin ja katseltiin muita koiria. Joukossa tosiaan oli lagottoja. Sitten menimme jututtamaan, jollakin tavalla tutun oloista, rouvaa. Mutta sehän oli kasvattajani, Tere, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen! Tere oli iloinen jälleentapaamisesta. Ja niin olin minäkin. Sitten isäntä ja kasvattajani tekivät minulle ikävän tempun - nostivat pöydälle, ja kolmas henkilö otti minusta verinäytteen! Siitä hommasta en pitänyt. Mutta sitten, uskokaa tai älkää, paikalla oli myös oma emoni, Nette, ja yksi saman pentueen siskoistani, Bella, sekä yksi 'pikkusiskoni', Nonna! Hetken aikaa olin hiukan varautunut, mutta sitten olin omassa alkuperäisessä laumassani, kuten olisin aina ollut. Se oli kivaa. Ja se oli erityisen kivaa, kun Teren taskusta löytyi herkkuja! PS. Verikoe liittyi johonkin lagottojen geenitutkimukseen, mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Lissu toivottaa Onnea Äidille!

Aamulla laitettiin lippu liehumaan. Isäntä kertoi silloin, että nyt on Äitienpäivä. Mielestäni kaikki päivät ovat Äitienpäiviä...ainakin itse arvostan perheeni Äitiä kaikkina päivinä... eli Äideille voisi pitää lipun liehumassa kaikkina päivinä! Mummot ovat ovat myös tärkeitä!

Eivät ottaneet mukaan

Isäntäväki oli viikonloppuna papan synttäreillä. Olivat poissa kaksi yötä. Eivät ottaneet mukaan...oli surkeaa katsoa ikkunasta, kun lähtivät. Onneksi Taavin emäntä tuli kaveriksemme. Sitten oli taas todella riemukasta, kun palasivat. Oli muuten tosi rankkaa huolehtia asioista isäntäväen poissa ollessa. Kun tulivat kotiin, saatoin rentotua ja nukuin todella sikeästi, vaikka ilta oli vielä nuori. Tuo kuva on otettu 2.5. Valkovuokot peittävät punaisen nenäni.

Koiraportti?

Nyt se isäntä tekee terassille porttia. Portti kuulemma estää koirien luvattoman livahtamisen omille teilleen. Tehköön vaan. Osaan minä tarvittaessa hypätä portin yli, jos kissajahti tai muu velvollisuus niin vaatii.

Minua valvotaan

On harmillista kun ei saa rauhassa syödä kanan kakka -lannoitetta ja pupun papanoita pihalla. Lukeekohan isäntäväki tätä blogia, vai mistä ne ovat huomanneet, että niin mielelläni söisin noita herkkuja? Metsässäkin valvovat, mitä suuhuni nappaan. Vaikka valvonta on tiukkaa, silti lähden mieluummin metsälenkille kuin kiertämään tylsiä jalkakäytäviä ja tien vierustoja. Eilen muuten todistelin isäntäväelle tarkkaa hajuaistiani. Kun isäntä heittää kepakon metsään, löydän sen, vaikka en tarkasti edes näe mihin se meni!

Ravinteita

Äiti on laittanut kanan kakkaa istutuksien ja koirien ravinteeksi.

Ei housuja eikä margariinia

Söin eilen rasiallisen margariinia ja päälle vielä kodinhoitohuoneen pöydällä olleita koiranruokia. Olis voinut jättää syömättä. Oksetti. Onneksi eivät enää pakota laittamaan housuja.

Lumi tuli takaisin!

Lumipallot, joita isäntä heitteli eilen ja tänään aamulla, olivat tosin sellaisia, että ne hajosivat, ja niitä ei näin ollen voinut noutaa. Mutta pääasia onkin se että saa juosta niiden perässä! Nyt, kun turkki on leikattu, ei lumessa piehtaroiminen kiinnosta. Mutta kyllä minä muutoin ihan hyvin tarkenen, vaikka on pakkastakin.

Pääsiäis-sunnuntai nojatuolissa

Aamuinen ateria nautittu. Lähistön metsä tarkistettu. Tuli pari hauskaa urosta vastaan. Sinne jäivät kuolaamaan! Nyt sitten hoidetaan koiran virkaa. Tässä tapauksessa nojatuolissa. Muutama tunti ja taas saa ruokaa. Kyllä on mukavaa. Rento meininki risoissa farkuissa!

Kissako siellä?

Tähän puuhun olen sen kissan joskus ajanut. Tarkistan aina silloin tällöin, että onko se siellä taas. Kuten kuvissa näkyy, karvani on leikattu lyhyeksi.










PS. Päätinkin pitää housut pääsääntöisesti jalassa (mutta en aina...), joten minun ei tarvitsekaan yöpyä kodinhoitohuoneessa!

Pääsiäiskoiran karvat on keritty

Kyllä ne siinä onnistuivat. Karvat ovat poissa.

Kidutus on alkanut

Nyt ne sen aloittivat. Etupäästä. Karvojen leikkaamisen. Olin kuulemma niin siivottoman näköinen ja takkuinen. Ovat leikanneet karvat melkein kokonaan pois kuonosta, kaulasta ja mahan alta. Jatkavat, pelkään pahoin, jo huomenna. Eivät varmaan saa valmiiksi huomenna, koska aion vastustella kaikin keinoin! On tässä tietysti se hyvä puoli, että nyt näkee paremmin, kun ei ole karvoja silmien edessä. Sanovat että muistutan villakoiraa.

Eikä siinä kaikki. Alkoi juoksuaika. Joudun olemaan yöt kodinhoitohuoneessa, ihan yksin, eikä siellä ole edes sänkyä! Sitten vielä nuo harmilliset pöksyt päivällä. Voi minua!

Kotisohvalla taas

Koiran paras paikka on sohvalla kotona. Ja kun kyllästyttää - voi mennä sohvan toiseen päätyyn ... tai toiselle sohvalle ... tai nojatuoliin.

Kotiin 813 km

Isäntä kertoi että tästä on kotikulmille noin 800 km. Koti on siis tuolla päin (kts. kuva). Vaikka olenkin kuvassa käytöstä pois jääneellä junaradalla, olen tullut tänne auton kyydissä. Matka meni ihan hyvin, vaikka tylsää siellä autossa on. Täällä on muuten ihan kivasti jäniksen jälkiä. Rusakon jälkiä ei näy lainkaan. Oravia on enemmän kuin kotikulmilla. Kissoista ei ole merkkejä. Poroja, täällä on poroja! Lunta on paljon, ja isäntä on heitellyt lumipalloja ihan kiitettävästi. (Niin, ja pappa tiputtelee ruokaa pöydän alle, mutta tämä on salaisuus.)

Ikävä repliikki

Kuulin tänään ikävän lauseen, kun isäntäväki keskusteli: "Ehditkö samalla reissulla käydä ostamassa trimmeriin uuden terän?" Onneksi isäntä oli niin kiireinen että ehtinyt. Ai niin - lunta on riittänyt ja lumipalloja. Niiden perässä on niin hauska juosta, ett'en aina muista edes noutaa palloa, kunhan vain juoksen. Onneksi emäntä älysi jättää sen lampaanlihan tarjoamisen pois. Toisinaan teki mieli jättää ruokailu väliin kokonaan. Olikohan se rehuauton lihaerä jotenkin huonolaatuista? Nyt taas ruoka maistuu.

Tänään sain noutaa lumipalloja!

Tämä oli hyvä päivä. Lumipallo-päivä. Vihdoin.

Haisee

Talossa haisee aivan liikaa ja asiat ovat mullin mallin - sohvakin on siirretty väärään huoneeseen! Tekevät jotakin maalaushommaa. Ei saa mennä olkkariin? Pahinta tässä on se, että isäntäväki ei ehdi kunnolla lenkille. Mielestäni kuusi-vuotias koira tarvitsee paljon ulkoilua - mieluiten metsässä. Tosiaan, puhuivat viime viikolla että mulla oli synttärit.

Saa nukkua rauhassa taas

Mukavaa että Joulun ajan ennalta arvaamaton meno on takana. Joulupukki toi taas kovan lahjan - luun.