Oon pitänyt pöksyt jalassa myös yöllä

Huomasin että mun ei tarvi olla kodinhoitohuoneessa öisin, vaikka juoksuaika jatkuu, kun en syö housuja ja niiden sisällä olevaa tiivistettä. Tämähän on ihan kätevää! Saan nukkua vaikka sohvalla.

meni pissat housuun

Pääsin livahtamaan pihalle vaikka mulla oli housut jalassa. Menin sitten kuusiaidan taakse pissalle. Äiti yritti huutaa että ei kannata. Pissasin silti. Sitten niitä nauratti. Minusta kokemus oli hämmentävä.

Kauhea kipukohtaus

Mulla oli muutama päivä sitten samanlainen kipukohtaus, mikä on ollut ennenkin, mutta nykyään se kestää kauemmin. Se liittyy jotenkin juoksuaikaan. Nyt kun muistelen, niin aiemmin kipu tosiaan oli paljon lyhyemmän ajan ... korkeintaan muutamia tunteja, kun viime kerroilla se on kestänyt parisen päivää.

Nyt se alkoi tiistaina illalla. Mut oli pantu yöksi kodinhoitohuoneeseen juoksuaikani vuoksi, mutta olo meni niin tukalaksi että onnistuin aamuyöstä aukaisemaan oven ja aloitin ravaamisen huoneesta toiseen, häntä koipien välissä, tärisemällä ja koko ajan läähättäen. Yritin myös herättää isäntäväkeä ja sainkin Äidin hereille. Äiti lähti mun kanssa varhaiselle aamukävelylle. Ulkona olo helpottaa, mutta en minä siinä tilassa edes nuuski mitään, kävelen vain konemaisesti eteenpäin. Enkä halua palata sisälle. Äiti antoi mulle lääkettä, joka oli määrätty edellisellä kerralla, kun olin tämän vaivan kanssa lääkärissä. Ei se lääke tunnu auttavan.

Keskiviikkona aamulla mulle kuitenkin ruoka maistui jotenkin ja mut jätetiin Mimin kanssa päiväksi kotiin. Ei mun olo kuitenkaan parantunut. Jouduin pissimään matolle, kun ei uloskaan päässyt. (Enpä edes muista, milloin noin on viimeksi tullut tehtyä, ennen tätä kertaa?) Kun koululaiset tulivat koulusta, yritin kiivetä syliin, vaikka eihän isot koirat, ainakaan minä, yleensä syliin halua. Yritin kiivetä myös ikkunalaudalle, pöydälle ja kaikkialle muuallekin, mihin vaan voi kiivetä. Äiti yritti töiden jälkeen saada mut lääkäriin, mutta se ei onnistunut. Sai kuitenkin mulle uutta lääkettä, mikä sekään ei oikeastaan auttanut. Mulle saatiin lääkäriaika torstaiksi. Illalla oli ulkona parempi olo ja sisällä vaikeaa. Iskä joutui nostamaan kukkia pois ikkunalaudoilta, että mahduin sinne paremmin. Mahdutin itseni myös samaan nojatuoliin iskän kanssa.Yöllä olin rauhaton, mutta hiukan jo helpotti.

Torstaina aamulla mun olo alkoi olla jo parempi. Tosin en olis halunnut palata aamulenkin jälkeen sisälle. Enkä olis palannutkaan, jos olisin tiennyt, että eivät anna edes ruokaa??? Kun iskä tuli töiden jälkeen hakemaan mua lääkäriin, mun olo oli melkein ok. Peräpäästä tosin tuli semmoista velliä, kun mentiin ulos. Eläinlääkäriaseman tuulikaapissa laitoin jarrut päälle, koska siinä paikassa mua rääkättiin silloin, kun olin pentu. Sanoivat silloin että se oli mun parhaaksi, koska mulla oli korvatulehdus. Sanoivat mitä sanoivat, mutta silti se oli kauheaa, kun tökkivät kipeisiin korviini kaikenlaista. Aina siellä käynnin jälkeen laittoivat myös kotona mun korviin jotakin ainetta viikkotolkulla.  Iskä pyysi mua nousemaan tuulikaapissa olevalle vaa'alle. Painoin kuulemma noin 17 kiloa. Sitten mut pakotettiin seuraamaan sisälle. Otin pienet tärinät aluksi, mutta sitten paniikki meni ohi. Odotushuoneessa oli ihan kiva rotwailer pentupoika.

Sitten mut kutsuttiin hoitohuoneeseen. Sinne en kylläkään halunnut mennä! Iskä nosti pyynnöstä minut pöydälle, jossa minua tutkittiin monen ihmisen voimin. Eläinlääkäri Katin minä muistankin entuudestaan. Minusta kuulemma otettiin verikoe ja kuvattiin mahan sisäpuolelta jollakin ultraäänellä sekä muutoinkin tutkittiin. Itse muistan että me painittiin siellä ja sain raavittua iskän mahaan kynnenjäljet kun se nosti mua vaikka en olis halunnut. Ja että ne voitti mut ylivoimalla. Sitten mun piti maata selällään ja yrittää ymmärtää, mitä tapahtuu, vaikka en voinut edes liikkua, paitsi silmiä pyörittää. Mulla on kuulemma laajentunut kohta vai oliko se kohtu sekä munasarjoissa jotakin liian suuria follikkeleita. Ja mun kipukohtaukset johtuvat niistä. Jotenkin ymmärsin että joudun tämän asian vuoksi samaan paikkaan uudestaan joskus myöhemmin. Tätä kirjoittaessa ei kipua enää ole.

Juoksuaika alkoi

Laittavat taas mulle pöksyjä jalkaan ja joudun yöpymään yksin tylsässä kodinhoitohuoneessa ... ei kiva.

Nyt ne taas leikkaa mun karvoja

Niillä on nyt semmoinen idea että eivät väkisellä pidä mua aloillani, kun leikkaavat karvojani lyhyemmiksi. Voin siis vapaasti laittaa alimmaksi sen paikan, mitä yrittävät leikata, jos niin haluan. Välillä niin haluan, mutta annan niiden kuitenkin vähän leikatakin, muuten tässä hommassa menee iäisyys.(kuvassa homma on aivan alussa)

Ryttylässä Taavia katsomassa

Olin eilen seikkailemassa mielenkiintoisessa paikassa. Lähtivät katsomaan ja hoitamaan Annan hevosta, Taavia, (Taavin stoorit, Taavi ei oo muistanut kirjoitella kuulumisiaan...)  ja olin mukana.

Annan luona oli minua varten koiranruokasäkki lattialla. Olin aivan onnessani, kun sen löysin ja esittelin sitä paikalla oleville. Jostakin syystä ottivat sen kuitenkin pois minulta? Kuvasssa poseeraan lelukoiran kaa ko. paikassa.

Tallin pihalla ja ratsastusurilla oli ihanaa hevosen kakkaa tarjolla. Onnistuin hiukan hieroutumaan, vaikka olin kytkettynä. Vaatii salaman nopeaa tekniikkaa! Samoin suupaloja pitää napata silloin, kun niitä kohdalle sattuu ja nopeasti. Tarkoitan tässäkin yhteydessä hevosen kakkaa ja vastaavaa. Iskä ja Äiti yrittivät etsiä ulkoilun yhteydessä sieniä, vaikka ilmeisesti eivät itsekään tienneet, mitä olivat etsimässä? Lopputuloksena mä olin aikalailla takiaisissa ja turkki takussa sekä tassut savessa että sonnassa. Iskä mietti selvästi, voiko mua ottaa edes auton kyytiin. Tallin ympäristön jälkeen kävin merkkaamassa Ryttylän taajaman alueen reviiriini kuuluvaksi. Siellä olikin mielenkiintoisia viestejä paikallisilta koirilta. Välillä piti nuuskia pitkään, ennen kuin ymmärsin viestin. Mun tassut puhdistetiin siten, että kahlasin rapakossa.

Kun palattiin kotiin, olin huolissani siitä, että muistaako ne antaa mulle ruokaa ollenkaan. Kyllä ne muisti.