Syksyisessä metsässä

Syksyinen metsä on mahtava paikka! Hajujälkiä löytyy paljon. Sekä maasta, puista että ilmasta. Vaikka en metsästyskoira olekaan, kyllä muiden eläimien jäljet kiinnostavat! Viime aikoina olen joutunut tyytymään ulkoilussa useimmiten kuljeksimaan isäntäväen kanssa pitkin kevyenliikenteen väyliä ja maantien piantareita, koska metsässä on niin märkää ja illalla on jo pimeys laskeutunut siinä vaiheessa kun ehdimme lenkille. Olen muuten kouluttanut nyt syksyllä emäntääni onnistuneesti - aina kun tulee toinen koira vastaan, emäntäni antaa minulle herkkuja taskunsa kätköistä! Olen nimittäin uskottelut olevani ärtyisä joitakin tiettyjä vastaantulevia narttuja kohtaan, ja juoneni on onnistunut! Nyt viikonloppuna olen onneksi päässyt useammankin kerran metsään isännän kanssa, ja hänen taskustaan saan herkkuja, ihan vaan siten, että menen viereen. (Tämän asian opetin isännälle jo pentuna ollessani.) Tulikin mieleeni, että voisin joku kerta koota tänne blogiini hiukan noita pentujuttuja ja muita vanhempia asioita.