Sohjossa loikkimista

Nyt on hauskaa pomppia vähenevässä lumessa. Lumen pinta on laskenut niin paljon että pystyn loikkimaan missä vaan, minne lumipalloja heitellään! Toisaalta usein on tarjolla karkeaa hieroutumislunta ... aah!

Mimi tahtoo sisälle

Tuo meidän Mimi viihtyy paremmin sisällä kuin ulkona. Tuossakin se odottaa että joku päästäisi sen sisälle. Outo koira.

Lissu ja hanki

Viimeaikoina on välillä ollut hankikanto kuten viikko sitten sunnuntaina. Nyt on tosin taas aivan mahtava lumipallokeli eikä lumi kanna mua ollenkaan.

Mulla on muuten edelleen välillä paikat kipeänä liiasta liikunnasta. Ilmeisesti sen vuoksi mua ei juoksuteta riittävän paljoa. Voisin siis hyvinkin paljon enemmän spurttailla pallojen perässä ulkona. Äiti meinaa että minä oon liian vanha moiseen. Onneksi iskä ymmärtää mua paremmin ja juoksuttaa minua pallojen perässä.

vaarallinen varoitusmerkki

Jokin aika sitten iltakävelyllä huomasin peltotien viereissä puussa epälyttävän tumman hahmon. Se oli semmoinen pyöreä ja aika korkealla. Lähestyin sitä hyvin valppaana. Iskä sanoi että voidaan olla huoletta. Se on liikennemerkki, joka varoittaa puomista ja on ollut siinä puussa jo ennen mun syntymää ... minkäs minä sille voin että en ollut sitä ennen huomannut. Lagoton homma on pitää kuono kohti maata eikä katsella puihin!
Kuvassa on se merkki vähän selvemmin kuin mitä Lissu sen näki koska kännykän kamerassa on salamavalo.

Liikaa liikuntaa?

Edellisessä jutussa mainittu vika meni ohi, mutta eilen ja tänään mua vaivannut liika liikunta? Olen nimittäin kiitänyt viime päivinä lumipallojen perässä aivan intona ja meinaa paikat olla kipeänä. Nukkuminenkin on jäänyt päivisin vähiin, kun on ollut niin loistava nuoskan lumen keli. Tulee niin hyviä lumipalloja noudettavaksi että ulos pitää päästä aina kun se on mahdollista. Illasta ja aamusta meinaa olla pientä nilkutusta. Mutta on se sen arvoista! Toisaalta sitten kun nukun, niin nukun tosi sikeästi ... on sellainen epäily että jääkaapillakin on käyty huomaamattani.