Oma lauma löytyi!

Pari päivää sitten lähdin isännän kanssa autoajelulle. En oikein ymmärtänyt minne oltiin menossa. Lopulta saavuttiin aika mielenkiintoiseen paikkaan. Nimittäin parkkipaikan vieressä oli hevosen lantakikkareita (joita tosin en päässyt edes salaa syömään, koska jouduin olemaan hihnassa). Lisäksi paikka oli merkattu hyvin monen koiran toimesta. Parkkipaikan vieressä oli laaja nurmialue, jossa oli paljon koiria ja ihmisiä. Isäntä puhui jostakin vinttikoirakeskuksesta, koiranäyttelystä, lagotoista ja verikokeesta. Verikokeesta! Eläinlääkäri? No, siinä odoteltiin ja katseltiin muita koiria. Joukossa tosiaan oli lagottoja. Sitten menimme jututtamaan, jollakin tavalla tutun oloista, rouvaa. Mutta sehän oli kasvattajani, Tere, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen! Tere oli iloinen jälleentapaamisesta. Ja niin olin minäkin. Sitten isäntä ja kasvattajani tekivät minulle ikävän tempun - nostivat pöydälle, ja kolmas henkilö otti minusta verinäytteen! Siitä hommasta en pitänyt. Mutta sitten, uskokaa tai älkää, paikalla oli myös oma emoni, Nette, ja yksi saman pentueen siskoistani, Bella, sekä yksi 'pikkusiskoni', Nonna! Hetken aikaa olin hiukan varautunut, mutta sitten olin omassa alkuperäisessä laumassani, kuten olisin aina ollut. Se oli kivaa. Ja se oli erityisen kivaa, kun Teren taskusta löytyi herkkuja! PS. Verikoe liittyi johonkin lagottojen geenitutkimukseen, mitä se sitten tarkoittaneekaan.