Nyt ne taas leikkaa mun karvoja

Niillä on nyt semmoinen idea että eivät väkisellä pidä mua aloillani, kun leikkaavat karvojani lyhyemmiksi. Voin siis vapaasti laittaa alimmaksi sen paikan, mitä yrittävät leikata, jos niin haluan. Välillä niin haluan, mutta annan niiden kuitenkin vähän leikatakin, muuten tässä hommassa menee iäisyys.(kuvassa homma on aivan alussa)

Ryttylässä Taavia katsomassa

Olin eilen seikkailemassa mielenkiintoisessa paikassa. Lähtivät katsomaan ja hoitamaan Annan hevosta, Taavia, (Taavin stoorit, Taavi ei oo muistanut kirjoitella kuulumisiaan...)  ja olin mukana.

Annan luona oli minua varten koiranruokasäkki lattialla. Olin aivan onnessani, kun sen löysin ja esittelin sitä paikalla oleville. Jostakin syystä ottivat sen kuitenkin pois minulta? Kuvasssa poseeraan lelukoiran kaa ko. paikassa.

Tallin pihalla ja ratsastusurilla oli ihanaa hevosen kakkaa tarjolla. Onnistuin hiukan hieroutumaan, vaikka olin kytkettynä. Vaatii salaman nopeaa tekniikkaa! Samoin suupaloja pitää napata silloin, kun niitä kohdalle sattuu ja nopeasti. Tarkoitan tässäkin yhteydessä hevosen kakkaa ja vastaavaa. Iskä ja Äiti yrittivät etsiä ulkoilun yhteydessä sieniä, vaikka ilmeisesti eivät itsekään tienneet, mitä olivat etsimässä? Lopputuloksena mä olin aikalailla takiaisissa ja turkki takussa sekä tassut savessa että sonnassa. Iskä mietti selvästi, voiko mua ottaa edes auton kyytiin. Tallin ympäristön jälkeen kävin merkkaamassa Ryttylän taajaman alueen reviiriini kuuluvaksi. Siellä olikin mielenkiintoisia viestejä paikallisilta koirilta. Välillä piti nuuskia pitkään, ennen kuin ymmärsin viestin. Mun tassut puhdistetiin siten, että kahlasin rapakossa.

Kun palattiin kotiin, olin huolissani siitä, että muistaako ne antaa mulle ruokaa ollenkaan. Kyllä ne muisti.

Olivat hyvässä piilossa

Iltalenkillä iskä ja Äiti menivät hyvään piiloon. En meinannut ensin löytää, mutta löysin kuitenkin. Kavalasti hyppäsivät mun takana polulta pois ja menivät apilapellon sarkaojan piennarta aika pitkästi ja vielä vaihtoivat paikkaa vireiseen sarkaojaan ja olivat siellä niin matalana, että en nähnyt vaikka yritin tähystää pomppimalla niin että korvat lepatti. Ja menivät piiloon silloin, kun olin aika kaukana. Hoidin homman siten että palasin parasta mahdollista vauhtia omia jälkiäni ja kun totesin että eivät ole palanneet takaisin, eivätkä menneet toiselle polulle, tarkasti haistellen huomasin, että ovat ryökäleet hypänneet polulta sivuun. Sen jälkeen homma oli selvä. Pakko myöntää, että vähän ehdin jo hätääntyä.

märkää, äkkiä sisälle!

Tänään ei oikein huvittanut aamulenkillä kastua. Kylmää ja märkää ... ei kiva. Ohjasin isännän lyhyen metsälenkin jälkeen kotiin. Se olis vissiin halunnut mennä pidemmän kautta, mutta sillä olikin kumpparit. Lenkin jälkeen olen nauttinut torkkumisesta. Ja odotan seuraavaa ruokaa. Mitähän ne tänään jättävät pöydän reunalle?

raakoja, mausteisia, lihapullia

Keittiön työpöydälle oli laitettu minua varten tarjolle uunipellillinen raakoja, mausteisia, lihapullia. Hotkin niitä niin paljon kuin ehdin. Ymmärsin hetken päästä että eivät ne mua varten olleetkaan, kun asiasta nousi älämölö... Hyviä olivat kuiteski.

omenat maistuvat

Omenapuun alta löytyy maittavia omenia. Hyvä homma että kesällä voi syödä ulkona.

karviaiset ovat kypsiä

ovat olleet jo jonkin aikaa. Ovat hyviä. Isäntäväki on ystävällisesti jättänyt koiraverkon pois karviaispensaista.