Olivat hyvässä piilossa

Iltalenkillä iskä ja Äiti menivät hyvään piiloon. En meinannut ensin löytää, mutta löysin kuitenkin. Kavalasti hyppäsivät mun takana polulta pois ja menivät apilapellon sarkaojan piennarta aika pitkästi ja vielä vaihtoivat paikkaa vireiseen sarkaojaan ja olivat siellä niin matalana, että en nähnyt vaikka yritin tähystää pomppimalla niin että korvat lepatti. Ja menivät piiloon silloin, kun olin aika kaukana. Hoidin homman siten että palasin parasta mahdollista vauhtia omia jälkiäni ja kun totesin että eivät ole palanneet takaisin, eivätkä menneet toiselle polulle, tarkasti haistellen huomasin, että ovat ryökäleet hypänneet polulta sivuun. Sen jälkeen homma oli selvä. Pakko myöntää, että vähän ehdin jo hätääntyä.