Mimi tuli takaisin

Äiti kävi viime viikolla hakemassa Mimin takaisin Oulusta. Nyt meillä on taas enemmän haukkumista. Kyllähän se oli ihan mukava, kun Mimi tuli takaisin. Vaikka enhän minä sitä yleensä ole huomaavinani.

Hiljainen Lagotto

Käytiin jokin aika sitten viemässä Mimi maltankoira Annille Ouluun. Isäntäväki ihmettelee nyt taloon tullutta hiljaisuutta. Mimi nimittäin herkästi ja väsymättä haukkuu kaikkea mahdollista (mukaan lukien tutut ja tuntemattomat) ja minä innostun sitten säestämään. Itsehän minä vahdin kyllä, mutta en turhaan hauku. Paitsi silloin kun on epäillyttävää. Ai niin, Oulun reissulla käytiin myös Mummin ja Papan luona ja siellä oli lunta!

kesän viimeiset kukat ja talven ensimmäiset lumet sekä Mummo kylässä

Tänään oli huisketta ja hulinaa kun meillä kävi kylässä Mummo ja monta nuorempaa ihmistä ja vielä Keijo-koira. Vietettiin Mummon ja Aapon synttäreitä niinku. Aamu, joka on ihmispentu, on mukava, koska siltä tippui ruokaa mulle. Eilen tuli ensilumi ja yritin houkutella iskää heittelemään lumipalloja mulle, mutta lunta on kuulemma niin vähän että palloja ei saa aikaan. Tulispa lisää lunta! Mun korvia ronkitaan edelleen ja vähän pelkään sitä hommaa. Ohessa pari kuvaa. Yksi viikon takaa, kun oli vielä saunakukat kukassa ja sitten pari kuvaa eiliseltä ja tältä päivältä. Viimeisessä kuvassa Keke. (Joka on Mimin kaveri). Tänään käytiin aamulenkillä tuossa "Paavon pellolla", jossa olikin nyt hyvä mennä kun puimuri oli käynnyt ja siellä sai mennä.

Surunauhasta metsän kautta suihkuun ja torkuille

Mulla oli tuommoinen musta teippi etujalassa sen eläinlääkärireissun jälkeen. Siinä kohdassa on kuulemma ollut joku nukutusjuttu. Suupielet olivat punaisena hammaskivenpoiston jälkeen. On ollut mukavaa kun enää ei tarvikaan pelätä iltaisin ja aamuisin että korviin laitetaan ainetta. Kuulemma kerran viikossa kuitenkin jatkossa laitetaan. Tänään käytiin iskän kanssa aamulenkillä pelloilla ja metsässä. Metsässä on kyllä mukavaa. Reissun jälkeen tutkittiin vielä kotipihaa. Sitten jouduin suihkuun, kun oli kuulemma sotkua turkissa. Suihkun jälkeen onkin hyvä torkkua. Eka kuva on siis keskiviikolta lääkärireissun jälkeen ja loput otettu tänään.

Rankka päivä

Tänään oli rankka päivä. En saanut aamuruokaa ollenkaan, vaikka kuinka asiasta huomautin. Aamulenkiltä kotiinpäin tullessa ravasin jo ennen iskää ja Mimiä kotiovelle odottamaan että saisin ruokaa, mutta ei. Iskä otti minut auton kyytiin. Sielläkään ei ollut ruokaa. Vei minut ELÄINLÄÄKÄRIIN! Ja taas minua pelotti. Painoin muuten nyt vain 16 kiloa! Ainakin kilo on siis ruokaa pois mahasta! Vähän oli pelottava ja unettava paikka ... minut vissiin nukutettiin. Ymmärsin että korvia tutkittiin ja hoidettiin sekä lisäksi vielä oli otettu kiviä pois hampaista? Onneksi Äiti kävi hakemassa minut kotiin. Mulla on reissusta muistona side toisessa etutassussa. Ja NÄLKÄ! Hoito-ohjeessa kuulemma lukee että saan syödä vasta huomenna! Se on hoitovirhe. PS. Äitiä odotellesani söin nälissäni osan nahkaisesta talutushihnastani ... missähän loput siitä onkaan...

Nyt niitä sieniä on levinnyt pihaan asti!

Mulla on sieniä korvissa. Mutta on niitä sieniä meidän pihassakin.

Hiivaa korvassa

Ne vei minut eilen eläinlääkäriin. Tuulikaapissa, jossa muuten on se vaaka, tajusin mistä on kyse. Aloin pelkäämään ja tärisemään. (Painoin muuten noin 17 kiloa). Siellä eläinlääkärin odotushuoneessa, saati hoitohuoneessa, ei tosiaan ollut mukavaa ja mukaan tuli monta laatikollista hoitoaineita. Korviin niitä laitetaan. Aamulla vähemmän ja illalla enemmän. Taidan olla korvasienikoira.