Syksyisessä metsässä

Syksyinen metsä on mahtava paikka! Hajujälkiä löytyy paljon. Sekä maasta, puista että ilmasta. Vaikka en metsästyskoira olekaan, kyllä muiden eläimien jäljet kiinnostavat! Viime aikoina olen joutunut tyytymään ulkoilussa useimmiten kuljeksimaan isäntäväen kanssa pitkin kevyenliikenteen väyliä ja maantien piantareita, koska metsässä on niin märkää ja illalla on jo pimeys laskeutunut siinä vaiheessa kun ehdimme lenkille. Olen muuten kouluttanut nyt syksyllä emäntääni onnistuneesti - aina kun tulee toinen koira vastaan, emäntäni antaa minulle herkkuja taskunsa kätköistä! Olen nimittäin uskottelut olevani ärtyisä joitakin tiettyjä vastaantulevia narttuja kohtaan, ja juoneni on onnistunut! Nyt viikonloppuna olen onneksi päässyt useammankin kerran metsään isännän kanssa, ja hänen taskustaan saan herkkuja, ihan vaan siten, että menen viereen. (Tämän asian opetin isännälle jo pentuna ollessani.) Tulikin mieleeni, että voisin joku kerta koota tänne blogiini hiukan noita pentujuttuja ja muita vanhempia asioita.

Lammas

Ollessani vielä aika pentu, olin ulkoiluttamassa isäntääni. Pureskelin tuoretta heinää peltotien vierustalta. Ohitse kulki vanhempi ihmispariskunta. Ohi mentyään herra kuului sanovan rouvalle: "Sehän näytti aivan lampaalta!". "Miksiköhän se noin sanoi?", ajattelin ja jatkoin ruohon syömistä.

Harrastan lentämistä ja uimista

Lentämällä pääsee nopeasti. Mutta kyllä uiminenkin on mukavaa. Ainakin silloin, kun pitää noutaa jokin tärkeä keppi tai vastaava. En koskaan päästää perheenjäseniä yksin uimaan.

Lissu-lagotto aloittaa blogin kirjoittamisen

Olen pohtinut, haistellut ja maistellut...ja tullut siihen tulokseen, että tätä voisi kokeilla! Katsotaan kuinka juttua syntyy.