Pääsiäis-sunnuntai nojatuolissa

Aamuinen ateria nautittu. Lähistön metsä tarkistettu. Tuli pari hauskaa urosta vastaan. Sinne jäivät kuolaamaan! Nyt sitten hoidetaan koiran virkaa. Tässä tapauksessa nojatuolissa. Muutama tunti ja taas saa ruokaa. Kyllä on mukavaa. Rento meininki risoissa farkuissa!

Kissako siellä?

Tähän puuhun olen sen kissan joskus ajanut. Tarkistan aina silloin tällöin, että onko se siellä taas. Kuten kuvissa näkyy, karvani on leikattu lyhyeksi.










PS. Päätinkin pitää housut pääsääntöisesti jalassa (mutta en aina...), joten minun ei tarvitsekaan yöpyä kodinhoitohuoneessa!

Pääsiäiskoiran karvat on keritty

Kyllä ne siinä onnistuivat. Karvat ovat poissa.

Kidutus on alkanut

Nyt ne sen aloittivat. Etupäästä. Karvojen leikkaamisen. Olin kuulemma niin siivottoman näköinen ja takkuinen. Ovat leikanneet karvat melkein kokonaan pois kuonosta, kaulasta ja mahan alta. Jatkavat, pelkään pahoin, jo huomenna. Eivät varmaan saa valmiiksi huomenna, koska aion vastustella kaikin keinoin! On tässä tietysti se hyvä puoli, että nyt näkee paremmin, kun ei ole karvoja silmien edessä. Sanovat että muistutan villakoiraa.

Eikä siinä kaikki. Alkoi juoksuaika. Joudun olemaan yöt kodinhoitohuoneessa, ihan yksin, eikä siellä ole edes sänkyä! Sitten vielä nuo harmilliset pöksyt päivällä. Voi minua!

Kotisohvalla taas

Koiran paras paikka on sohvalla kotona. Ja kun kyllästyttää - voi mennä sohvan toiseen päätyyn ... tai toiselle sohvalle ... tai nojatuoliin.

Kotiin 813 km

Isäntä kertoi että tästä on kotikulmille noin 800 km. Koti on siis tuolla päin (kts. kuva). Vaikka olenkin kuvassa käytöstä pois jääneellä junaradalla, olen tullut tänne auton kyydissä. Matka meni ihan hyvin, vaikka tylsää siellä autossa on. Täällä on muuten ihan kivasti jäniksen jälkiä. Rusakon jälkiä ei näy lainkaan. Oravia on enemmän kuin kotikulmilla. Kissoista ei ole merkkejä. Poroja, täällä on poroja! Lunta on paljon, ja isäntä on heitellyt lumipalloja ihan kiitettävästi. (Niin, ja pappa tiputtelee ruokaa pöydän alle, mutta tämä on salaisuus.)

Ikävä repliikki

Kuulin tänään ikävän lauseen, kun isäntäväki keskusteli: "Ehditkö samalla reissulla käydä ostamassa trimmeriin uuden terän?" Onneksi isäntä oli niin kiireinen että ehtinyt. Ai niin - lunta on riittänyt ja lumipalloja. Niiden perässä on niin hauska juosta, ett'en aina muista edes noutaa palloa, kunhan vain juoksen. Onneksi emäntä älysi jättää sen lampaanlihan tarjoamisen pois. Toisinaan teki mieli jättää ruokailu väliin kokonaan. Olikohan se rehuauton lihaerä jotenkin huonolaatuista? Nyt taas ruoka maistuu.