heinää voi vielä syödä

Eilen oli vähän yököttävä olo. (Taisin syödä liika takapihalla olevia pupun papanoita.) Heinien syöminen auttoi. Niitä onneksi vielä on. Tänään tosin meinas olla ongelmia. Tuli heinäpaalia peräpäästä.

missä vaan on

Tarkemmin kun miettii, niin on mukava torkkua missä vaan: lattialla, matolla, sängyssä, sängyn alla, portailla, oven edessä, pihalla, auringon paisteessa, varjossa, nojatuolissa, pöydän alla (pöydällä ei kuulemma saa). Kuva on otettu salaa...

sohvalla on mukavaa

Näin illalla on tärkeää saada torkkua ennen varsinaisia yöunia. Useimmiten torkun siellä, missä muukin lauma on. Esimerkiksi sohvalla on mukavaa.

Kuuri on loppunut!

Sehän olikin niin, että lääkettä ei tarvitse enää laittaa korviin! Kuuri loppunut! Jes! Kyllä mulla silti vielä epäilyttää ja pelottaa välillä, kun tulkitsen merkeistä, että ne laittavat sitä. Ulkoilu on edelleenkin ollut taajamapainotteista. Metsässä on kuulemma märkää ja koirasta tulee siellä sotkuinen? Mitä se haittaa? Toisaalta kyllä mää aamulla kävin isännän ja Mimin kanssa pikkasen tuossa peltotiellä.

ne ei muista?

Ne eivät ole muistaneet laittaa Ainetta korvaan? Ei eilen...eikä vielä tänään. Vai voiko olla totta, että hoito on loppunut!

Kävelylenkkejä

Viime päivinä on tehty aika pitkiä kävelylenkkejä. Useimmiten tosin on menty pitkin maanteitä ja kevyen liikenteen väyliä. Joskus sentään on käyty metsässä. Perjantaina oli tosi mukava iltalenkki Sääksin maisemissa (kuva sieltä, Hyvinkään surffaajien paikasta, isäntä mutisi jotakin, että purjelautailu on mukavaa...). Viikonloppuna sain pitkästä aikaa oleilla pihapiirissä omissa oloissani. Tai ainakin melkein. Isäntä pääsi yllättämään muutaman kerran, kun nautin nurmikolla olevia luonnon antimia - pupun papanoita. Korviin on tungettu edelleen sitä Ainetta. Nytkin odottelen hiukan peloissani. Loppuis jo tämä piina.

En tiedä kannattiko

Jättivät komeron oven auki. Komerossa on roskis ja muuta mielenkiintoista. Pengoin roskiksen. Söin tähteitä. Söin muutakin. Tuli kyllä huono olo. Ja oksennus. Monesti. Iltalenkillä tuli voimakkaan hajuisia kaasuja peräpäästä. Ja muutakin. Monesti. Kannattiko? Ehkä.

Korvapesu

Oltiin isännän kanssa pitkästä aikaa oikein kunnolla metsässä ja pelloilla. Pelloilla tosiaan pystyy nyt kulkemaan, kun on kuulemma sato korjattu.

Kun ne laittaa sitä ainetta korviin aamuin illoin, on korvien seutuville tullut sotkua. Ajattelin vähän että peitän sen aineen hajun, kun löysin sontakasan metsästä. Toisen korvan ehdin puhdistaa, mutta isäntä veti jostakin syystä herneen nenään, eikä antanut puhdistaa toista korvaa? Ihme äijä!

Vielä on muuten saatavilla heinää syötäväksi. Tosin se ei ole niin hyvää kuin alkukesästä. Isännän mielestä oli mukavan värikkäät maisemat maastossa tänään.

Onhan meillä Mimi myös

Onhan meidän perheessä toinenkin koira. Rodultaan se on kuulemma maltankoira ja sen nimi on Mimi. Vaikka se ei siltä näytä, niin kyllä minä Mimistä tykkään. Ja vähän katson se perään. Se kun on niin pienikin. Vaikka sillä on iso ääni.

Joskus se luulee olevansa pomo väärässä kohtaa...silloin laitan asiat järjestykseen vähän pelottelemella sitä.

Niinä hetkinä, kun lauman ihmisjäsenet ovat poissa, on ihan kiva että on kaveri torkkumassa lähettyvillä. Mimi on aika hyvä vahtikoira, se hälyttää useimmiten ennen minua. Kuvassa olemme ulkoilemassa Mimin kaa.

Jälkitarkastus - vielä kaksi viikkoa tippoja

Käytiin eilen jälkitarkastuksessa. En olisi halunnut mennä ovesta sisään. Tuulikaapin vaaka näytti 17,35 kg. Tuulikaapissa alkoi tärinä ja häntä meni koipien väliin. Ilmoittautumisen jälkeen alkoi pelottava odottelu. Sitten piti mennä tutkimushuoneeseen. En olisi halunnut. Isäntä nosti minut pöydälle. Sitten katsottiin korviini. Eivät aristaneet onneksi yhtä pahasti kuin pari viikkoa sitten. Oli kuulemma vielä tulehdusta molemmissa korvissa. TIPPOJA LAITETAAN VIELÄ KAKSI VIIKKOA! Hitsit! Onneksi mun ei kuulemma tarvi sitten enää mennä jälkitarkastukseen, jos kaikki menee hyvin.