Olipa virkistävä aamuhetki ... kaksi oravaa halkopinon viereisessä puussa! Huomasin ne heti, kun menin ovelle. Sitten, kun äiti pyysi minua syömään, unohdin oravat. Aamulenkille lähtiessäni, kun tarkistin tilanteen, ne olivat häipyneet. Seurasin jälkiä, kunnes tuli kohta, jossa oli tuoreita pupun papanoita. Siinä vaiheessa oravat unohtuivat... (Kuvassa Se Puu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti