sain noutaa lumipalloja (vähän)

Olen eilen ja tänään saanut juosta lumipallojen perässä! Kummallisen vähän, mutta kuitenkin. Pitää kuulemma vielä varoa, kun olen toipilas. Sekin on mukavaa että isäntäväkeä ei pidetä koko aikaa kytkettynä minuun. Eteenkin kodin ympäristössä ne selviävät, vaikka niitä ei kytke. Kauempana kotoa on hyvä kytkeä, että ne eivät eksy.

tikit poistettu

Veivät minut taas sinne eläinlääkärille. Ja taas minut selätettiin pöydälle. Nyt otettiin kuulemma tikit pois. Ei ollut mukavaa, mutta mulle kerrottiin että kohta ei tarvi pitää ämpäriä päässä tai pyjamaa päällä. Se on mukavaa.

Joulu toipilaana

24.12. Jouduin käymään Jouluaattona eläinlääkärissä. Äiti varasi ajan, koska olin ollut hiukan levoton/kivulias torstaina ja kaiken hupuksi löysin etutassustani ihmeellisen 'näpyn', jota hoidin aina, kun pönttö ei ollut päässä. Aloitin tärinät jo autossa, kun älysin mihin oltiin menossa ... pelkään niin tuota paikkaa.  Eläinlääkärissä tarkistettiin kutiavat teipinpoistojäljet mahassa ja leikkaushaava. Sain jotakin salvaa teipinjälkiin ja leikkausjälki oli kuulemma hirmu siisti. Tassussa todettiin olevan jonkinlainen, ilmeisesti vaaraton, ihokasvain, joka napsaistiin pois. Arpeen laitettiin jotakin ainetta ja sitten sen päälle laitettiin side. Aattoiltana sain lahjapaketissa luun! Ja monta pientä pakettia, joissa oli herkkupaloja. On kiva tutkia kuusen alla olevia paketteja ja valita niistä omansa!
25.12.-26.12. Sain Jouluna olla liian vähän aikaa ulkona. Kuulemma lääkärin määräys. Toisaalta aloin tottua pönttöön ... taisin ekaa kertaa nukkua rennosti selällään pönttö päässä joskus Jouluaaton tienoilla. Törmäilykin on loppunut ja pääsen helposti sohvalle ja pois sohvalta. Päivisin siis olin Äidin pyjama päällä ja yöt nukuin pönttö päässä. Kuva 1) Ekassa kuvassa olen matkalla eläinlääkäriin. Tähystäminen oli vaikeaa, kun pänttö meni huuruun. Kuvat 2 & 3) Olen joululahjahommissa. Kuvat 4 & 5)Mimi piilossa??? ja nättinä.

neljäs ja viides päivä operaation jälkeen

Teippien poiston jälkeen minua on vahdittu enemmän. Ja harmikseni olen joutunut olemaan enemmän pönttö päässä. Kun se on päässä, en voi nuolla edes tassujani. Välillä saan kuitenkin olla ilman tuota kapistusta ... Silloin minulla on päällä Äidin vanha yöpaita, joka on muokattu mulle sopivaksi. Yrittävät sillä suojata, että en nuolisi mahaani. Yöpaidan  kanssa samaan asukokonaisuuteen  kuuluu se 'uimarengas' eli se semmoinen puhallettava kauluri. Ulkona, jossa käydään liian harvoin ja jossa ollaan aivan liian vähän aikaa, olen ilman noita varusteita.  En ole kertaakaan päässyt hoitamaan mahassa olevaa outoa arpea ja teipin kiskomista tullutta aluetta. Se on kuulemma hiukan punainen joistakin kohden. Yöt nukun pönttö päässä. Kyllä nämä ylimääräiset varusteet haittaavat ja harmittavat minua aika paljon. Erityisesti kun mulla on pönttö päässä, olen alakuloinen.

kolmas päivä operaation jälkeen

Olisin voinut nukkua aamulla pidempäänkin, mutta ruuan toivossa vääntäydyin ylös samaan aikaan kuin iskä. Päässä oleva pönttö yllätti, kun laskeuduin sängystä lattialle, meinasi tulla kuperkeikka. Sain ruokaa ja kipulääkettä. Olin reipas koko päivän ja kaikki on ollut muutoin ok, mutta ulkona sain olla liian vähän aikaa.  Iskäkin haki kuusen metsästä ilman että pääsin mukaan? Illalla kiskoivat mun mahassa olevat teipit ja siteet pois. Isäntäväki ihmetteli että miten se teippi saattoikin olla niin tiukassa? Niin ihmettelin minäkin, että mikä ihmeen homma tämä on. Käytin kaikki painiliikkeet, mutta lopulta saivat pidettyä minut selällään ja teipin irti. Luulen että samalla lähti myös mahanahka ja kaikki muukin mitä tuolla mahan alla on. Vaikka olenkin iso koira, kyllä siinä vinkaisu lähti ja toinenkin. Nyt mulla on pönttö päässä ja taidan lähteä nukkumaan.
(Kuvassa on vielä teippi paikallaan)

on tärkeää seurata että potilas alkaa ulostaa ja virtsata normaalisti

Lääkärin kirjoittamassa ohjeessa kuulemma lukee otsikon mukainen lause. Voin ilmoittaa että osaltani ym. asiat tapahtuvat normaalisti.  Eikä niissä oikeastaan ole ollut ongelmaa. Kakka tosin oli vielä eilen hiukan ruikulia, mutta tänään sekin asia on kunnossa. Toisaalta olisi voinut tuohon ohjeeseen laittaa että, jos potilas normaalisti kakkaa lumihankeen, kannattaa katsoa semmoinen hanki, että se ei yllä mahaan, josta on karvat ajeltu pois!

leikkauksen jälkeinen toinen yö meni nukkuessa

Laittoivat mulle yöksi sen muovikaulurin elikkä ämpärin. Nousin sängyn päälle ja kellahdin nukkumaan. Nukuin koko yön samaan menoon ja samassa paikassa. Vaihtoivat herättyäni mulle sen mukavemman kaulurin. Aamuinen ruoka-annos maistui (ilman kauluria) ja antoivat ruuan yhteydessä kipulääkettä ruiskulla suuhun. Kipulääkettä on kuulemma kolmeksi päiväksi. Sitten käytiin pikaisesti pissalla; sain edelleen olla ilman kauluria ja olisin halunnut olla kauemminkin ulkona. Ulkona on niin paljon haisteltavaa lagoton nokalle. Sisälle tultuamme laittoivat 'uimarengaskaulurin' kaulaani. Kaiken tämän jälkeen onkin aika torkkua. Toisaalta, kait sitä ulos vielä pääsee?

illasta lähes normaali meno

Ilta on mennyt ihan hyvin. Mulla on kuulemmat silmissäkin ihan normaali kirkkaus ja katse. Olen torkkunut pitkin iltaa. Iltalenkillä olin reipas ja merkkailin lähireviirin merkintäpaikat. Nyt torkun sohvalla ... isäntäväki pähkäili että saan olla sohvalla, koska sohva on matala ja pääsen sinne aika helposti, joten tuskin leikkausarpi sinne mennessä aukenee.

torkut auttoi

Kävin iskän kanssa ulkona. Tein tarpeet tapani mukaan umpihankeen ... siinä tuli leikkaushaava puhdistettua lumella! Oli muuten tuo pakkaslumi kylmän tuntoista mahassa, kun siellä ei ole karvoja... Iskä tarkasti ulkoilun jälkeen että mun mahan alla olevat teipit eivät kastuneet eivätkä sotkeentuneet. Sitten nukahdin ... tekipä hyvää, kun otin torkut neljän ja puoli kuuden välillä. Tulikin siis oltua reilu vuorokausi hereillä leikkauksen jälkeen! Kotiväki alkoi jo huolestua, kun en nukkunut. Torkkujen jälkeen ruoka maistui. Äiti toi mulle tuommoisen puhallettavan kaulurin, joka on paljon mielyttävämpi kuin se ämpäri.

hetki vapautta

Ottivat ämpärin päästä! Join heti reilusti vettä ja söin loput aamun ruoka-annoksesta. Sitten lähdettiin ulos pissalle. Pidättelin ulkona pissaa mahdollisimman kauan, jotta ei heti palattaisi takaisin. Lopulta jouduin pissaamaan. On muuten mahtavaa nuuskia noita muiden koirien merkkejä, kun ei ole se kirottu ämpäri päässä. Sitä vastoin yöllä kun käytiin ulkona, säikähdin joka kerta, kun kauluri otti lumeen kiinni, kun yritin nuuskia lumessa olevia merkkejä. Sisälle tultuamme sain olla hetkisen ilman ämpäriä. Oli mukava olla ilman neuroottista oloa. Sitten tajusin että mullahan on mahassa haava! Ajattelin hoitaa sen perinteisellä koiran tyylillä, nuolemalla, mutta se oli virhe ... laittoivat välittömästi kaulurin takaisin. Nyt istun matolla ja läähätän ämpäri päässä. Nukuttaisikin, mutta jostakin syystä en voi/halua valahtaa nukkumaan. On tässä tullutkin aika kauan oltua samoilla silmillä ja jaloilla.

"Koira on kävelykunnossa noudettaessa" ...

...sanoivat eläinlääkärissä iskälle. Niinpä minä sitten kävelin koko yön. Harjoittelun jälkeen opin olemaan törmäilemättä tämän ämpärin kanssa. Paitsi välillä törmäilin. Ja muutamaan otteeseen yritin irroittaa tuota harmittavaa kapinetta. Mulle rajattiin keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen alue, jossa saatoin jaloitella nousematta sohville ja nojatuoleihin. Iskä nukkui lattialla ja yritti houkutella minua lepäämään, mutta kun en voinut. Kuka nyt ämpäri päässä osaa rauhoittua? Ja kipujakin on. Aamulla sain lääkettä suuhun ja suostuin syömään puolikkaan normaalista ruokamäärästä. Yöllä join vettä. Nyt nyyhkytän ja seison ämpäri päässä.

Sterilointi

Nyt ei ole asiat hyvin. Veivät minut aamupäivällä eläinlääkäriin ja jättivät sinne. Hakivat sitten illalla kotiin. Nyt minulla on tuommoinen ämpäri päässä, siis kauluri ... ja ihmeellinen, hutera olo. Kävelen sisällä ympyrää ja törmäilen kaulurin kanssa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ... oven pieliin ja huonekaluihin yms. Ja säikähtelen törmäilyjä. Läähätän. En ymmärrä tätä juttua. Sanovat että minut on steriloitu? Liittyy kuulemma siihen, kun olen ollut kipeä viime vuosina juoksuaikojen yhteydessä. Niin kyllä olen ollutkin, mutta ei tämä tilanne kyllä nyt ole juuri parempi.

mitä ihmettä?

Outo juttu. En saa ruokaa normaaliin tapaan aamulla?

hirvenluut ovat hyviä mutta ...

... haittavaikutuksena mun maha meni sekaisin. Hyvää siinä oli se, että pääsin yöllä kahdesti ulkoilemaan. Isäntäväki tosin ei vaikuttanut kovin innokkaalta, kun jouduin heitä herättelemään ja pyytämään kaveriksi. Kello 00.30 ja kello 03:30 ...

aamupäivän ulkoilu pakkassäässä

Ulkoilutin isäntää aamupäivällä tuossa lähimetsässä. Lunta alkaa olla niin paljon että ilman eri syytä en mene polulta pois. Lumihankeen heitetty lumipallo on hyvä syy.

lumi tarttu turkkiin

Vaikka tuo lumi on niin mukavaa, se tosiaan tarttuu turkkiin kiinni. Ja tassuihin! Isäntäväki pyrkii pitämään mun tassujen anturoiden välissä olevat karvat lyhyinä, jotta sinne ei niin helpolla tule jääpaakkuja. Tulee niitä silti. Ne toki saa pois, kun käyttää hampaita. Siis minä käytän. Tänään lunta tarttui minuun erityisen paljon, koska ryntäilin lumipallojen perässä ja lunta oli satanut paljon. Poistin itse jääpaakkuja tassuista ja jouduin sisälle tultuani lämpimään suihkuun että pääsin mahdollisimman nopeasti lämpimäksi ja kuivaksi. Ilman suihkuttelua jääpaakut sulavat turkistani tosi hitaasti. Itse asiassa en olisi halunnut tulla sisälle lainkaan, koska tuo suihkuttelu ei ole kovinkaan mukavaa.

kauris oli kohdannut pedon?

Aamulenkillä löytyi metsätieltä kauriin (vajaa) neljännes. Itse en sitä edes huomioinut, kun oli lumipallojen noutaminen kesken ja mielessä.Isäntä pohti että oliko ilves vai kettu napannut, vaiko mikä, tuon kauriin?

Quattro Stagioni & Frutti Di Mare

Eilen oli Kotipizzan pizzaa. Sain siivota pizzalaatikot. Nam!

piparkakkujuhlat yöllä

Tekivät eilen illalla piparkakkutalon osia sekä piparkakkuja. Piparit jätettiin yöksi pöydille leivinpaperin päälle. Niitä oli siis niin paljon että kaikkia ei helposti saanut korkealle koiran ulottumattomiin. Laittoivat tuoleja esteeksi.

Odotin että kaikki varmasti nukkuvat ja ryhdyin toimiin. Vedin työpöydältä alas yhden leivinpaperin päällä olleet piparkakku-ukot. Harmittavasti hommasta tuli semmoinen rapina että isäntä kuuli ja tuli paikalle. Hotkin niin monta piparia kuin ehdin. Sitten yritin näytellä syytöntä ja olla aivan kuin mulla ei olisi suu täynnä pipareita ... ei tainnut mennä läpi. Raivasivat sitten lisää tilaa piirongin päältä ja saivat loputkin piparit ylös.Menivät nukkumaan. Kun nukkuivat varmasti, söin keittiön pöydän alta piparkakkujen jalkoja ja muuta murua...

En minä yleensä pöydiltä syö ihmisten ruokaa. Mutta vaihtelu virkistää. Ja piparkakut ovat hyviä.

lumi tarttuu

Lumessa on mukavaa, mutta haittapuoli tosiaan on se, että lumi tarttuu turkkiin ... jolloin sisälle meno ei ole mukavaa. Pahimmillaan ne sulattelee lunta turkista ja tassuista suihkun alla. Vaikka oonkin vesikoira, tuommoinen suihkuttelu ei ole mukavaa.

Lissu Lagotto tykkää lumesta

Tällä viikolla on tullut lumi maahan. Se on mahtavaa! Muistin heti että lumipallojen noutaminen on mukavaa. Tanssin ja pyörin iskän ympärillä ja vaadin heittämään palloa. Ja heittäähän se! Muutoinkin lumi innostaa. On mukava haistella lumessa olevia jälkiä ja hieroutua lumessa. Parasta on kuitenkin lumipallojen noutaminen.

ne teki sen taas ... trimmasivat mua

Kiduttivat minua taas. Lyhensivät karvoja päästä. Etupäästä. Hyvä puoli tässä on se että näen nyt paremmin. Mutta silti minä en halua että mun karvoja leikataan. Eteenkin korvien trimmaaminen on tosi tylsää.

Syksyisiä kuvia Lissusta

Kylläpäs syksy on mennyt nopsaan. Päivätkin ovat jo menneet niin lyhyiksi, että iltalenkkikin tehdään pimeässä. Iltaisin on siis niin pimeää, että isäntäväki ei useinkaan viitsi lähteä kanssani metsän suuntaan. Paitsi viikonloppuisin ja isäntä joskus arkisin. On nimittäin aika kätevää olla pimeällä metsässä ja pellolla ... silloin saan syödä vapaammin kierrätysruokaa eli peurojen ja pupujen jätöksiä, kun eivät näe mitä puuhaan! Ohessa muutamia kuvia viime viikkojen ajalta. Tuossa lähipellolla asustaa aika iso lammaslauma. Ovat jotenkin lagoton näköisiä? 

mummo on kylässä

Mummo on ollut kylässä. On mukava.

kontrollikäynti

Jouduin eilen takaisin sinne eläinlääkäriin. "Kontrollikäynti". Taas ne selättivät minut ja tutkivat mun mahaa semmoiselle vekottimella. Kipua aiheuttaneet rakkulat olivat pienentyneet munasarjoissa ja kohtukin oli pienentynyt. Laitteen kuvassa näkyi sekin että mulla oli pissaa jäljellä!

syksyinen aamulenkki

Alkaa olla jo syksyn merkkejä luonnossa. Muistinkin tänään että papanoitahan kuuluu syödä! Tuossa apilapellossa papanoita riittää. On niitä kyllä takapihallakin.

Orava surffikopilla

Alkuviikosta vietiin Maija ratsastamaan ja odotellessa kierreltiin Sääksin rannoilla. Isäntä meni tietysti fiilistelemään surffikopille. Se oli hyvä idea, koska siellähän oli orava pihassa! Mun mielestä oravat ovat todella mielenkiintoisia! Orava ei tainnut jäädä kuvaan.

Oon pitänyt pöksyt jalassa myös yöllä

Huomasin että mun ei tarvi olla kodinhoitohuoneessa öisin, vaikka juoksuaika jatkuu, kun en syö housuja ja niiden sisällä olevaa tiivistettä. Tämähän on ihan kätevää! Saan nukkua vaikka sohvalla.

meni pissat housuun

Pääsin livahtamaan pihalle vaikka mulla oli housut jalassa. Menin sitten kuusiaidan taakse pissalle. Äiti yritti huutaa että ei kannata. Pissasin silti. Sitten niitä nauratti. Minusta kokemus oli hämmentävä.

Kauhea kipukohtaus

Mulla oli muutama päivä sitten samanlainen kipukohtaus, mikä on ollut ennenkin, mutta nykyään se kestää kauemmin. Se liittyy jotenkin juoksuaikaan. Nyt kun muistelen, niin aiemmin kipu tosiaan oli paljon lyhyemmän ajan ... korkeintaan muutamia tunteja, kun viime kerroilla se on kestänyt parisen päivää.

Nyt se alkoi tiistaina illalla. Mut oli pantu yöksi kodinhoitohuoneeseen juoksuaikani vuoksi, mutta olo meni niin tukalaksi että onnistuin aamuyöstä aukaisemaan oven ja aloitin ravaamisen huoneesta toiseen, häntä koipien välissä, tärisemällä ja koko ajan läähättäen. Yritin myös herättää isäntäväkeä ja sainkin Äidin hereille. Äiti lähti mun kanssa varhaiselle aamukävelylle. Ulkona olo helpottaa, mutta en minä siinä tilassa edes nuuski mitään, kävelen vain konemaisesti eteenpäin. Enkä halua palata sisälle. Äiti antoi mulle lääkettä, joka oli määrätty edellisellä kerralla, kun olin tämän vaivan kanssa lääkärissä. Ei se lääke tunnu auttavan.

Keskiviikkona aamulla mulle kuitenkin ruoka maistui jotenkin ja mut jätetiin Mimin kanssa päiväksi kotiin. Ei mun olo kuitenkaan parantunut. Jouduin pissimään matolle, kun ei uloskaan päässyt. (Enpä edes muista, milloin noin on viimeksi tullut tehtyä, ennen tätä kertaa?) Kun koululaiset tulivat koulusta, yritin kiivetä syliin, vaikka eihän isot koirat, ainakaan minä, yleensä syliin halua. Yritin kiivetä myös ikkunalaudalle, pöydälle ja kaikkialle muuallekin, mihin vaan voi kiivetä. Äiti yritti töiden jälkeen saada mut lääkäriin, mutta se ei onnistunut. Sai kuitenkin mulle uutta lääkettä, mikä sekään ei oikeastaan auttanut. Mulle saatiin lääkäriaika torstaiksi. Illalla oli ulkona parempi olo ja sisällä vaikeaa. Iskä joutui nostamaan kukkia pois ikkunalaudoilta, että mahduin sinne paremmin. Mahdutin itseni myös samaan nojatuoliin iskän kanssa.Yöllä olin rauhaton, mutta hiukan jo helpotti.

Torstaina aamulla mun olo alkoi olla jo parempi. Tosin en olis halunnut palata aamulenkin jälkeen sisälle. Enkä olis palannutkaan, jos olisin tiennyt, että eivät anna edes ruokaa??? Kun iskä tuli töiden jälkeen hakemaan mua lääkäriin, mun olo oli melkein ok. Peräpäästä tosin tuli semmoista velliä, kun mentiin ulos. Eläinlääkäriaseman tuulikaapissa laitoin jarrut päälle, koska siinä paikassa mua rääkättiin silloin, kun olin pentu. Sanoivat silloin että se oli mun parhaaksi, koska mulla oli korvatulehdus. Sanoivat mitä sanoivat, mutta silti se oli kauheaa, kun tökkivät kipeisiin korviini kaikenlaista. Aina siellä käynnin jälkeen laittoivat myös kotona mun korviin jotakin ainetta viikkotolkulla.  Iskä pyysi mua nousemaan tuulikaapissa olevalle vaa'alle. Painoin kuulemma noin 17 kiloa. Sitten mut pakotettiin seuraamaan sisälle. Otin pienet tärinät aluksi, mutta sitten paniikki meni ohi. Odotushuoneessa oli ihan kiva rotwailer pentupoika.

Sitten mut kutsuttiin hoitohuoneeseen. Sinne en kylläkään halunnut mennä! Iskä nosti pyynnöstä minut pöydälle, jossa minua tutkittiin monen ihmisen voimin. Eläinlääkäri Katin minä muistankin entuudestaan. Minusta kuulemma otettiin verikoe ja kuvattiin mahan sisäpuolelta jollakin ultraäänellä sekä muutoinkin tutkittiin. Itse muistan että me painittiin siellä ja sain raavittua iskän mahaan kynnenjäljet kun se nosti mua vaikka en olis halunnut. Ja että ne voitti mut ylivoimalla. Sitten mun piti maata selällään ja yrittää ymmärtää, mitä tapahtuu, vaikka en voinut edes liikkua, paitsi silmiä pyörittää. Mulla on kuulemma laajentunut kohta vai oliko se kohtu sekä munasarjoissa jotakin liian suuria follikkeleita. Ja mun kipukohtaukset johtuvat niistä. Jotenkin ymmärsin että joudun tämän asian vuoksi samaan paikkaan uudestaan joskus myöhemmin. Tätä kirjoittaessa ei kipua enää ole.

Juoksuaika alkoi

Laittavat taas mulle pöksyjä jalkaan ja joudun yöpymään yksin tylsässä kodinhoitohuoneessa ... ei kiva.

Nyt ne taas leikkaa mun karvoja

Niillä on nyt semmoinen idea että eivät väkisellä pidä mua aloillani, kun leikkaavat karvojani lyhyemmiksi. Voin siis vapaasti laittaa alimmaksi sen paikan, mitä yrittävät leikata, jos niin haluan. Välillä niin haluan, mutta annan niiden kuitenkin vähän leikatakin, muuten tässä hommassa menee iäisyys.(kuvassa homma on aivan alussa)

Ryttylässä Taavia katsomassa

Olin eilen seikkailemassa mielenkiintoisessa paikassa. Lähtivät katsomaan ja hoitamaan Annan hevosta, Taavia, (Taavin stoorit, Taavi ei oo muistanut kirjoitella kuulumisiaan...)  ja olin mukana.

Annan luona oli minua varten koiranruokasäkki lattialla. Olin aivan onnessani, kun sen löysin ja esittelin sitä paikalla oleville. Jostakin syystä ottivat sen kuitenkin pois minulta? Kuvasssa poseeraan lelukoiran kaa ko. paikassa.

Tallin pihalla ja ratsastusurilla oli ihanaa hevosen kakkaa tarjolla. Onnistuin hiukan hieroutumaan, vaikka olin kytkettynä. Vaatii salaman nopeaa tekniikkaa! Samoin suupaloja pitää napata silloin, kun niitä kohdalle sattuu ja nopeasti. Tarkoitan tässäkin yhteydessä hevosen kakkaa ja vastaavaa. Iskä ja Äiti yrittivät etsiä ulkoilun yhteydessä sieniä, vaikka ilmeisesti eivät itsekään tienneet, mitä olivat etsimässä? Lopputuloksena mä olin aikalailla takiaisissa ja turkki takussa sekä tassut savessa että sonnassa. Iskä mietti selvästi, voiko mua ottaa edes auton kyytiin. Tallin ympäristön jälkeen kävin merkkaamassa Ryttylän taajaman alueen reviiriini kuuluvaksi. Siellä olikin mielenkiintoisia viestejä paikallisilta koirilta. Välillä piti nuuskia pitkään, ennen kuin ymmärsin viestin. Mun tassut puhdistetiin siten, että kahlasin rapakossa.

Kun palattiin kotiin, olin huolissani siitä, että muistaako ne antaa mulle ruokaa ollenkaan. Kyllä ne muisti.

Olivat hyvässä piilossa

Iltalenkillä iskä ja Äiti menivät hyvään piiloon. En meinannut ensin löytää, mutta löysin kuitenkin. Kavalasti hyppäsivät mun takana polulta pois ja menivät apilapellon sarkaojan piennarta aika pitkästi ja vielä vaihtoivat paikkaa vireiseen sarkaojaan ja olivat siellä niin matalana, että en nähnyt vaikka yritin tähystää pomppimalla niin että korvat lepatti. Ja menivät piiloon silloin, kun olin aika kaukana. Hoidin homman siten että palasin parasta mahdollista vauhtia omia jälkiäni ja kun totesin että eivät ole palanneet takaisin, eivätkä menneet toiselle polulle, tarkasti haistellen huomasin, että ovat ryökäleet hypänneet polulta sivuun. Sen jälkeen homma oli selvä. Pakko myöntää, että vähän ehdin jo hätääntyä.

märkää, äkkiä sisälle!

Tänään ei oikein huvittanut aamulenkillä kastua. Kylmää ja märkää ... ei kiva. Ohjasin isännän lyhyen metsälenkin jälkeen kotiin. Se olis vissiin halunnut mennä pidemmän kautta, mutta sillä olikin kumpparit. Lenkin jälkeen olen nauttinut torkkumisesta. Ja odotan seuraavaa ruokaa. Mitähän ne tänään jättävät pöydän reunalle?

raakoja, mausteisia, lihapullia

Keittiön työpöydälle oli laitettu minua varten tarjolle uunipellillinen raakoja, mausteisia, lihapullia. Hotkin niitä niin paljon kuin ehdin. Ymmärsin hetken päästä että eivät ne mua varten olleetkaan, kun asiasta nousi älämölö... Hyviä olivat kuiteski.

omenat maistuvat

Omenapuun alta löytyy maittavia omenia. Hyvä homma että kesällä voi syödä ulkona.

karviaiset ovat kypsiä

ovat olleet jo jonkin aikaa. Ovat hyviä. Isäntäväki on ystävällisesti jättänyt koiraverkon pois karviaispensaista.

porot ovat mielenkiintoisia!

Käytiin mummilan mökillä viime viikolla. Siellä oli mukavaa, koska siellä on poroja ja pappa antoi mulle herkkuja. Mun hommana oli huolehtia että porot pysyvät poissa mökin pihalta. Kyllähän minä sen homman hoidin! Menin mökille farmariauton tavaratilassa ... ekaa kertaa; aiemmmin olen matkustanut niillä penkeillä, missä ihmiset istuvat ja tähystänyt eteenpäin. Näköjään voi myös tähystää takaikkunasta! Paluumatkalla näin poroja ja halusin siirtyä tähystämään niitä etuikkunasta, mutta en päässyt. Mökillä harrastin myös uimahyppyjä sekä kalojen syömistä (uimahypyt laiturilta ja kalat kompostista).

punkkeja sekä ampiaisia

Mulla on ollut tapana napata paarmoja lennosta, jos ne tulevat häiritsemään. Amppareita mä vähän pelkään, kun semmoinen on joskus pistänyt. Nyt kuitenkin kävi niin että nappasin ampparin ... ja se pisti mua kieleen. Ei ollut mukavaa ... kieli oli oudon tuntoinen. Äiti antoi mulle jotakin kyypakkauslääkettä.

Punkkeja on ollut nyt vähemmän kuin alkukesästä.  Eilen tosin löytyi punkki mun hännän alta. Iskä luuli enste, että se oli kakkakikkare...

PS. Iskällä on joku probleemi kuvien kanssa ja se ei muutenkaan lomalla näköjään muista kirjoitella näitä mun juttuja ... siksi on ollut hiljaisempaa nyt täällä blogissa.

huh hellettä!

Päivisin on kyllä melko kuuma. Melkein on mukavampi olla sisällä kuin ulkona? Tai olisin minä ulkona siinä kukkapenkissä etupihalla, varjon puolella, mistä näkee hyvin ja on vilpoisaa, mutta kun Äiti on kieltänyt...  Onneksi oon kuitenkin päässyt uimaan melkein joka päivä. Tuossa yhtenä iltana unohtivat minut nukkumaan terassille, eipä silti, siellä onkin kiva nukkua ... on vilpoisaa ja voi aina vaihtaa tuolista toiseen. Tuommoinen auringonottotuoli on aika hyvä nukkumispaikka. Ottivat minut muuten sisälle aamun koittaessa, kun jouduin hälyttämään oudosta kahinasta metsän reunassa.

uimakausi avattu (vihdoin)

Olin Juhannuksena Kalajoella Tapparin ja Ritvan mökillä. Siellä mukavaa se että pääsee uimaan meressä. Sekin on mukavaa että saa herkkuja Juhannusjuhlia viettäviltä ystäviltä! Teltassa oli jännä yöpyä, eteenkin sinä yönä, kun tuuli kovasti ... itseasiassa mulla meinas olla kylmä uimisen jäljiltä, mutta onneksi tajusivat laittaa peittoa päälle.  Automatkakin meni ihan kivasti ... en päästänyt edes kovin pahoja hajuja.

Eilen käytiin uimassa Luukin Hauklammella. Sen vesi oli paljon lämpimämpi kuin merivesi Juhannuksena.  Oltiin sitä leikkiä että mulle heitetään keppi veteen ja sitten mä noudan sen. Olin niin innoissani että tein uimahyppyjä, vaikka keppiä ei edes heitetty. Iskäkin ui mun kanssa ja kylässä oleva Hanne Anita. Äidillä oli kuulemma tärkeä homma valvoa rannalla.

Iso punkki päässä

Aamulla iskä huomas että mullahan on taas punkki, nyt se oli otsassa. Oli ehtinyt imeä itsensä pullolleen. Oli kuulemma yksi suurimmista, mikä minusta on löytynyt. Punkin pituus oli noin 8 mm! Itse en tuota edes huomannut ennen kuin se otettiin pois. Kun se oli maassa, se kiinnosti mua.

ne muisti mun korvat!

Hitsit, ne muistivat sittenkin eilen että mun korvien karvat jäivät leikkaamatta. Iskä piti kiinni ja Äiti leikkasi. Eivät saaneet leikattua kuin vain toisen korvan, kun vastustin. Hommassa oli semmoinen hyvä puoli että sain luun. Ilmeisesti siitä hyvästä että vastustin niin hyvin. Ekassa kuvassa ymmärsin asian ja toisessa kuvassa olen luun kanssa. Esillä se korva, jota ei vielä käsitelty.

harmaa lagotto ja vaaleanpunainen

Lähdin eilen iskän kanssa pihalle. Iskä palasi sisälle ja mä jäin pihalle ja aloin hieroutumaan hiekkaan ... aah se oli mukavaa. Hierouduin oikein antaumuksella. Lopputuloksena oli harmaa Lagotto. Kun iskä löysi mut, se ei ollut iloinen. Pöly ei lähtenyt taputtelemalla eikä silittelemällä ... jouduin suihkuun saippuan kera. Olin kuulemma suihkussa vaaleanpunainen koska mulla on niin ohut karvapeite ja nahka paistoi läpi. No, suihkuttelusta mä en oikein tykkää vaikka olen vesikoira ja vaikka minkä värinen. Suihkuttelun jälkeen oli hyvä lämmitellä terassilla auringonpaisteessa.

Tänään mulla oli taas punkki. Ottivat sen pois.

kanankakan piilotusta

Aamulla kun mentiin postilaatikolle, pihalla oli kiva yllätys ... fasaanikukko. Oisin kyllä saanut sen kiinni, mutta se oli epäreilu ja lähti lentämään, juuri kun olin saavuttamassa sen. Kyllä se silti oli oli aika hyvä juoksemaan.

Päivällä Äiti keksi kivan leikin ... piilotti kanankakkalannoitetta pihalle tuleviin kukkapurkkeihin. Löysin kanankakan helposti kukkapurkista. Äiti suuttui, vaikka itsehän se leikin keksi?

Alemmassa kuvassa laidunnan. Toisessa kuvassa on voikukkia ja mä.

pää vielä jäljellä

Kuvassa tilanne, kun muutoin valmista, mutta pää vielä jäljellä. Siis päässä vielä karvat leikkaamatta. Pää onkin tarpeellinen, kun laiduntaa...
Vesisade tuntuu ikävältä, kun on niin vähän karvoja. Mutta muistaakseni tähän kyllä tottuu.

pari kuvaa Mimistä

Tässä on meidän toinen koira. Mimi. On se oikeasti ihan kiva, vaikka en mä sitä tunnusta.

trimmaus jatkuu - punkkeja

Joka päivä ne leikkaavat vähän. Nyt on leikkaamatta päässä ja tassujen alaosissa. En ikinä opi tykkäämään trimmaamisesta.
Iskä vei tänään Maijan ratsastamaan ja otti mun sijasta surffilaudan mukaan?
Minusta on kuulemma löytynyt jo kaksi punkkia. Ite mä en niitä huomaa.

heinää voi jo syödä!

Kesä on alkanut! Nyt löytyy jo syötäviä heiniä. Tekee hyvää ruuansulatukselle. Se ei tee hyvää että alkoivat leikkaamaan mun karvoja.

mä löydän

Ne on muka yrittäneet iltalenkillä mennä mua piiloon. Se on ihan hauska leikki, vaikkakin helppo mulle.

Vappuna syödään hyvin ...

... pupun papanoita!

Lauantai-iltalenkillä pellolla

Tuossa lähistöllä olevalla pellolla on lato, josta kuului lauantaina tosi kummallinen ääni, kun mentiin iltalenkillä sen ohi. Ääntä piti kuunnella pää kallellaan ja ihmetellä (kuvassa vain ihmettelen). Lopulta meille selvisi että ääni tuli siitä, kun puu hankasi ladon kattoa. Joen rannassa oli mukava tutkia (ja syödä) kaikenlaista.

tässä puussa on ollut orava

Aivan selvästi.

Lumipallot vähissä, papanoita riittää

Lumi on käynyt tosi vähiin. Takapihalla on pari pientä lumikasaa, joista Äiti heitteli mulle palloja. Vitsit, että on mukavaa mennä niiden perässä! Taisi vain olla viimeinen kerta näillä lumilla. Tänään käytiin pitkästä aikaa kävelyllä taajaman suunnassa. Äiti ajatteli varmaan että mä en saa syötyä niin paljon kakkaa, kun olen aivan kytkettynä koko ajan. Totta puhuen mulla olikin huono olo toissa yönä, kun tuli syötyä liian paljon ... papanoita.

Lumipallot loppuneet?

Mulle ei ole heitelty lumipalloja viikkoon? Se voi liittyä siihen, kun mun tassu oli kipeä. Tosiaan tassu onkin parantunut! Nyt on muuten Sinttu kylässä. Se on mukava, vaikka se ei älyä antaa mulle herkkuja salaa.

vettä pellolla

Tuolla pellolla näyttää olevan vettä. Onkohan siellä myös vesilintuja?

Käytiin iskän kanssa tutkimassa kevään merkkejä. Paikoitellen lumi oli hävinnyt ja tilalle on tullut vettä tai mutaa. Loputulos oli se, että jouduin suihkuun, kun mentiin kotiin. Oli kuulemma 'alusta ravassa'. PS Se ei tosiaan heitellyt mulle lumipalloja, kun ne haluaa että tassu paranee.

tassussa vika

Mulla on joku vika oikeassa etutassussa. Se ei haittaa ulkona, mutta ulkoilun jälkeen ja illalla tassun päälle ei oikein voi varata painoa. Kuulin, kun aikoivat ulkoiluttaa minua vähemmän ja ilman, että minua juoksutetaan lumipallojen perässä.

Lumi vähenee

Lumi on sulanut niin paljon että voin jo laukata lumipallojen perään. Tänään käytiin iltalenkillä Sääksissä järven jäällä. Jäällä oleva sohjo oli aika kylmää, mutta ei haitannut menoa, kun iskä heitteli mulle sohjopalloja.

Tuo keväinen lumi on muuten todella hyvää hieroutumista varten! Kokeile vaikka!

Noita yllätti

Tänään jouduin hälyttämään isosti, kun Noita soitti ovikelloa ihan yllättäen! En huomannut sitä ennen kuin se soitti ovikelloa ... noidat voivat siis liikkua pihapiirissä huomaamattomasti! Äiti antoi sille napuja tai jotakin muuta hyvää. Seuraavat noidat huomasin vähän paremmin. On ne kyllä oudon näköisiä. Ilmeisesti ne ovat vaarattomia, koska niille jutellaan ystävällisesti ja ne saavat herkkuja mukaan?

PS. Juoksuaika on ohi ja saan vihdoin nukkua missä haluan! (enkä herätä ketään...)

skootterin koeajo

Iskä kokeili eilen Annin skootteria, että lähteekö käyntiin talven jäljiltä. Kyllä se käyntiin lähti. Mutta ei mennyt kovin lujaa. Lähdin nimittäin juoksemaan perään ja pysyin helposti vauhdissa mukana, kun iskä lähti koeajolle. Se kääntyi tosin takaisin kotiin, kun huomasi minun seuraavan lähikadulla...

herätkää jo!

Koska ovat pitäneet minua öisin kodinhoitohuoneessa juoksuaikani takia, olen kostoksi herättänyt isäntäväen aikaisin aamulla. Mulla on semmoinen tekniikka, että raapaisen oven pielestä. Siitä tulee tehokas ääni yön hiljaisuudessa. Ainakin, kun tämän toistaa riittävän usein.

Isäntä laittoi eilen illalla tuolin oven eteen, että en herättäisi vapaapäivän aamuna liian aikaisin. En herättänytään raapimalla oven pieleä. Vaan käytin vinkumistekniikka...

lumipallon noutamista

Olen saanut noutaa lumipalloja. Nyt on ollut hyvä lumipallokeli. Pikkasen haittaa, kun lumi on semmoista sohjoa, että sinne meinaa upota. Mutta kivaa on!

mulla oli maha kipeänä keskiviikkona ja torstaina

Maha oli tosi kipeä. Ei auttanut, vaikka Äiti antoi lääkettä. Kuljeskelin levottomasti ympäri taloa ja läähätin. Yöllä kävin pariinkin otteeseen ulkoilemassa. Jostakin syystä Iskä ja Äiti eivät kuitenkaan halunneet olla mun kanssa kovin pitkään ulkona. Olo helpotti torstain aikana.

Olen juoksennellut keväthangilla

Juoksentelin viikonloppuna keväthangilla, isäntä yritti pysyä hiihtämällä perässä. Muutamaan otteeseen se kyllä meinas karata, kun pääsi laskettelemaan alamäkeen.

Juoksemisesta tulikin mieleen tuo juoksuaika. Tosi tylsää pitää housuja jalassa sisällä. Ja sitten vielä joutuu nukkumaan kodinhoitohuoneessa. Tylsää.

juoksuaika ottaa koville

Mulla on alkanut juoksuaika. Se väsyttää.

kevään merkkejä

Jokin aika sitten oli mahdoton edetä umpihangessa, koska lumi oli niin pehmeää ja sitä oli niin paljon. En oikein aina halunnut mennä edes lumipallojen perässä umpihankeen, jos pallo meni liian kauas polusta. Toisaalta on ollut hauskaa sukeltaa lumipallon perässä polun viereen. Välillä kuulemma koko koira hävisi lumen alle.

Viime viikonloppuna oli täydellinen lumipallokeli.

Nyt on tullut sellainen hanki, että mä voin mennä sen päällä. Sen oon huomannut, että esimerkiksi oravat, jänikset ja rusakot liikkuvat taas enemmän. Papanoitakin löytää taas pihapiiristä.